Sanotaan, että lopulta elämä on hyvin yksinkertaista, mutta ei välttämättä helppoa. Tämä lause osuu ytimeen tavalla, että lauseen todellista merkitystä harva pysähtyy miettimään syvällisemmin – vaikka ehkä pitäisi.
Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi. Useimmille meistä tämän päivän maailmassa vauhti on liian kova, ja meiltä jää huomaamatta keskeisiä asioita.
Ihminen etsii totuutta maailman ääristä – pyhistä paikoista, opettajista, menetelmistä, kirjoista, rituaaleista ja erilaisista hengellisistä kokemuksista. Samalla hän huomaamattaan ohittaa tärkeimmän opettajansa, joka on koko ajan hänen edessään – itse elämän. Se todellakin opettaa meitä mestarillisella tarkkuudella.
Totuutta ei ole piilotettu. Se ei ole salattua tietoa. Se ei ole palkinto niille, jotka etsivät pisimpään tai kärsivät eniten. Se on enemmänkin vuoropuhelua itsensä kanssa. Onnistumisesta palkitaan – epäonnistumisesta muistutetaan.
Elämä ja syvällinen oppi on siinä, mitä tapahtuu joka päivä. Mutta miksi etsimme kaukaa sitä, mikä on lähellä?
Syynä ei ole tietämättömyys vaan inhimillisyys. Arki tuntuu liian tavalliselta ollakseen jotakin aivan ainutlaatuista ja erikoista. Työ, ihmissuhteet, vastuut, pettymykset ja valinnat eivät vaikuta henkisiltä. Niistä puuttuu mystiikka, symboliikka ja salaperäinen tarina, jota epätoivoisesti etsimme.
On helpompaa – tai ehkäpä mielenkiintoisempaa – ajatella, että totuus odottaa jossain muualla kuin tässä hetkessä, jokaisen omassa arjessa, missä ikinä olemmekaan.
Mutta juuri tässä kohtaa on paradoksi: totuus ei ole piilossa siksi, että se olisi vaikea löytää, vaan siksi, että se on liian ilmeinen.
Elämä opettaa jokaista yksilöä luomalla tilanteita, joissa pitää tehdä valintoja, ja niiden kautta syntyneet kokemukset kertovat totuuden. Tätä tapahtuu joka päivä aamusta iltaan, jatkuvasti – aika mielenkiintoista, vai mitä. Altistumme valinnoille taukoamatta. Nämä ovat todellisuudessa tärkeimmät hetket oppia jotakin sellaista, mikä myöhemmin onnistuessaan vie sinua askel askeleelta korkeampaan tietoisuuden tilaan: olet kehittynyt ihmisenä, ja ymmärryksesi sekä valmiutesi hahmottaa totuutta paranee.
Mihin tarvitset totuutta? Nähdäksesi selkeämmin, jotta voit sitä kautta tehdä parempia valintoja ja helpottaa elämääsi. Elämä alkaa soljua oikeisiin uomiin, ja huomaat, että karikot vähenevät. Eikö siinä ole jotakin tavoittelemisen arvoista?
Tarvitset elämässäsi jokaista kokemusta, jonka kohtaat muodossa tai toisessa. Tee parhaasi siinä hetkessä – kukaan ei pyydä enempää. Mutta tee se toistuvasti; silloin siitä syntyy rutiini ja olet voittajan puolella.
Absoluuttisen varmasti yksikään henkisen tien opettaja ei voi nostaa yksilön henkisen kehityksen tasoa samalla tavalla kuin esimerkiksi matematiikkaa tai historiaa opettamalla, jolloin alat ymmärtää aihealueita paremmin.
Henkinen kehitys ei ole tietoa, jonka voi siirtää ihmiseltä toiselle puheen, kirjojen tai teorioiden kautta. Korkeamman tietoisuuden tila on ymmärrystä, joka syntyy vain kokemisen kautta.
Elämä ei selitä. Se ei perustele. Se ei anna ohjekirjaa. Se luo tilanteita, joiden kautta voi oppia:
- valintoja
- seurauksia
- kohtaamisia
- vastuuta
- kärsimystä
- rakkautta
- menetyksiä
Vapaa tahto – ihminen joko kohtaa ne tai välttelee vastuunsa. Siinä koko “opetus”.
Opettajat, kirjat ja luennot – mihin niitä tarvitaan? Opettaminen ei tietenkään ole väärin, jos pysyy totuudessa. Kirjat ja opettajat eivät ole turhia, mutta niiden paikka on rajallinen. Jos jättää vastuun oppimisesta itsensä ulkopuolelle, voi joutua hankalaan paikkaan. Teoria ei vielä takaa käytäntöä.
Opettajat voivat vain:
• antaa sanoja kokemuksille, mutta eivät itse kokemusta
• avata näkökulmia, mutta ne ovat heidän henkilökohtaisia
• purkaa harhaluuloja omista lähtökohdistaan
• herättää kysymyksiä, joita ei itsekään vielä täysin ymmärrä
Mutta nämä opetukset, muodossa tai toisessa, eivät voi nostaa minkään yksilön henkistä tasoa ylemmäksi. Varsinainen yksilötason tietoisuuden nousu tapahtuu mielen tasolla kokemisen kautta, eikä sitä kukaan voi tehdä toisen puolesta.
Se työ alkaa vasta sen jälkeen, kun ihminen suhtautuu elämäänsä uteliaana, rehellisenä ja parhaansa yrittäen. Kun hän ei enää pakene omaa vastuutaan tekemistään valinnoista, hän alkaa saada uusia kokemuksia ja sallii niille mahdollisuuden opettaa itseään onnistumisen ja erehdyksen kautta.
Silloin oppiminen lakkaa olemasta etsimistä ja muuttuu elämiseksi.
AI eli tekoäly – miksi tekoäly sopii erinomaisen hyvin mukaan tähän keskusteluun?
Tekoäly on mielenkiintoinen peili ajallemme. Supervoima.
Se pystyy käsittelemään valtavia määriä tietoa, analysoimaan, yhdistämään ja selittämään ilmiöitä tavalla, joka on “yli-inhimillistä” verrattuna aivokapasiteettiimme. Tieteen ja rationaalisen ajattelun näkökulmasta tekoäly näyttää superihmiseltä.
Edes korkea älykkyys, valtava matemaattinen lahjakkuus tai tiedonkäsittelykapasiteetti ei itsessään voi luoda korkeampaa tietoisuuden tilaa – vaikka periaatteessa voisimme kuvitella niin – koska tekoälyltä puuttuu yksi kaikista tärkeimmistä asioista: kokeminen.
Se voi kuvata elämää, mutta se ei voi kokea elämää iloineen ja suruineen.
Se voi selittää kärsimystä, mutta se ei voi kokea kärsimyksen luomaa tuskaa.
Se voi puhua korkeammasta tietoisuuden tilasta, mutta ne ovat vain lainattuja sanoja.
Juuri siksi vertaus tekoälyyn paljastaa jotakin hyvin olennaista: totuus ei voi olla älykkyydessä, tiedossa eikä selityksissä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se ei ole painetussa sanassa tai tarinoissa – toisen käden kautta syntyneessä opetuksessa.
Se voi olla vain eletyssä elämässä ja sen mukanaan tuomissa kokemuksissa. Yksinkertaista, mutta ei helppoa. Totuus kuitenkin on yksinkertainen:
– elä hereillä jokainen sekunti elämässäsi
– kohtaa uteliaana myös se, mitä et haluaisi kohdata
– kanna vastuu valinnoistasi äläkä syyttele muita
– ole rehellinen kaikille, myös itsellesi
– tee parhaasi joka päivä, kukaan ei vaadi sinulta enempää
Ei siksi, että se tekisi sinusta “henkisen”, vaan siksi, että se tekee sinusta ihmisen ja antaa sinulle mahdollisuuden kehittyä.
Tämän jälkeen alkavat vasta ensi askeleet kohti ihmisen todellisen henkisen kehityksen loputonta polkua. Jos pääset jonakin päivänä astumaan tälle polulle oikealla asenteella, paluuta eiliseen ei enää koskaan ole.
Maailmasi on muuttunut lopullisesti.
Se ei ole helppoa. Mutta se on suoraa ja aivan varmasti rehellistä.
Ja ehkä lopulta kaikkein keskeisin lause tästä kaikesta:
“Totuutta ei tarvitse löytää – sillä sitä ei ole koskaan edes kadotettu. Se on ollut koko ajan silmiesi edessä, elämässä itsessään.”
