Käsitteellisesti transaktionaalinen maailma viittaa sellaiseen todellisuuteen, jossa vuorovaikutukset perustuvat vaihtokauppaan, sopimuksiin ja transaktioihin – eli vastavuoroisiin hyötyihin.
Tämä käsite voi ilmetä monilla eri alueilla, kuten taloudessa, ihmissuhteissa, liiketoiminnassa – jopa matkalla yksilön henkisen kehityksen tavoittelussa.
Kysymme: ”kuulostaako tutulle – onko laskelmointi välttämätöntä?”
Mahdollisia merkityksiä eri konteksteissa:
- Taloudellinen ja liiketoiminnallinen näkökulma:
- Kaikki perustuu vaihdantaan: rahaa, tavaroita, palveluita tai tietoa vaihdetaan odotettujen hyötyjen mukaisesti.
- Sopimukset ja vallitseva markkinadynamiikka ohjaavat toimintaa.
- Erilaisten taloudellisten järjestelmien ulkopuolella eläminen tuntuu lähes mahdottomalta.
- Onko sinut mahdollisesti kahlittu järjestelmään, jota et lopulta täysin ymmärrä omasta näkökulmastasi käsin?
- Ihmissuhteiden näkökulma:
- Ihmissuhteet voivat myös olla transaktionaalisia, niin kuin ne usein myös ovat – jos ne perustuvat odotuksiin, kuten: ”jos teen sinulle palveluksen, odotan vastapalvelusta”.
- Vastakohtana on trans formatiivinen suhde, jossa vuorovaikutus perustuu arvoihin, kuten rakkauteen ja myötätuntoon, ilman suoraa odotusta vastineesta – mutta astuuko siinä vaiheessa leikkiin mukaan liian suuri houkutus tarkoitushakuiselle hyväksikäytölle, jos osapuolien henkisen kehityksen tasoero on liian suuri?
- Lähdetäänkö parisuhteessa etsimään asetelmaa: ”kumpi määrää”
- Oletko miettinyt asiaa – millaisilla kriteereillä lopulta valitsemme kumppanimme?
- Henkinen ja filosofinen näkökulma
- Jotkut esoteeriset koulukunnat viittaavat siihen, että maailma nähdään usein transaktionaalisena, koska ihmiset pyrkivät saamaan itselleen jotain vastineeksi teoistaan (kuten hyvää karmaa tai hengellistä palkintoa).
- Mutta voimmeko käytännössä edes käydä vaihtokauppaa kaikkeuden kanssa?
- Todellisuudessa tämän kaltainen ajattelu voi jopa rajoittaa aidon henkisen kasvun, jos ihmiset eivät toimi pyyteettömästi.
- Miksi ei ole viisasta vaatia tai pyytää vastinetta – koska se ehdollistaa toiminnan.
- Kaiken ydin, Logos, miten se toimii? Onko mukana transaktionaalinen ulottuvuus, vai perustuuko sen toiminta yhteen ainoaan sääntöön, jota emme vielä kovin hyvin ymmärrä.
- Yksi on kaikki ja kaikki on yksi – todellisuudessa ei ehkä olekaan erillistä hyötyjää, koska kaikki on lopulta yksi ja sama asia.
- Tätä on lähes mahdotonta ymmärtää!
- Yhteiskunnallinen ja psykologinen näkökulma
- Todellisuus, jossa elämme, kaikki sosiaaliset rakenteet ja instituutiot perustuvat transaktionaalisiin suhteisiin: valta, politiikka ja oikeusjärjestelmät nojaavat sopimuksiin ja vaihdantaan. Minulle, sinulle ja meille – muista ei niin väliä – kilpailu kaikesta olevasta, määrää lopputuloksen.
- Psykologisesti tämä voi vaikuttaa siihen, miten ihmiset kokevat oman arvonsa, feodaalinen rakenne on syntynyt – mitataanko siis yhteiskunnassa tai sosiaalisissa kehyksissä ihmisen arvoa hänen tuottamansa hyödyn perusteella?
- Mutta minkä arvoisia olemme kaikkeuden silmissä?
- Voitko raahata valta-asemasi ja meriittisi tuonpuoleiseen, joiden mukaan arvosi määriteltiin elämässäsi ennen kuolemaksi kutsuttua hetkeä – vai lähdetkö tyhjin käsin.
Edellisessä neljässä ulottuvuudessa vaihdannan periaatteet toteutuvat muodossa tai toisessa – mutta mikä voisi olla perimmäinen syy sille, että usein odotamme vastapalvelusta suorituksistamme, eli laskelmoimme?
Jos tarkastelemme vastapalveluksen odotusta perimmäisenä psykologisena ja henkisenä ilmiönä, sen juuret ulottuvat useille tasoille — biologiseen, psykologiseen ja metafyysiseen. Tässä kolme keskeistä ulottuvuutta, jotka yhdessä muodostavat tuon taipumuksen ytimen:
1. Selviytymisen ohjelmointi
Biologisella tasolla ihminen on sosiaalinen laji, joka on selviytynyt evoluutiossa yhteistoiminnan kautta.
- Vastavuoroisuus on ollut evolutiivinen etu: jos autat toista, hän auttaa sinua myöhemmin.
- Tämä synnytti syvälle alitajuntaan juurtuneen mallin, jossa odotamme tasapainoa ja vastinetta — aivan kuten luonto ylläpitää tasapainoa ravintoketjussa ja ekosysteemeissä.
- Joku luovuttaa jotakin, minkä taas joku toinen vastaanottaa ja luovuttaa jossain vaiheessa eteenpäin, kunnes kaikki palautuu loputtoman kierron kautta lähtöpisteeseensä
- Näin ollen transaktionaalinen käyttäytyminen on osin geneettinen selviytymisstrategia, joka on kehittynyt luottamuksen ja ryhmäkoheesion varmistamiseksi.
- Tarvitsemme ihmiskuntana kehitykseemme tätä evoluutiomaista ominaisuutta, mutta henkinen rakenteemme on vielä jotakin muuta.
2. Egon suoja ja identiteetin illuusio
Psykologisella ja henkisellä tasolla odotus vastapalvelusta kumpuaa egosta, joka kokee itsensä erilliseksi muusta.
- Ego mittaa arvoaan vertailemalla, laskemalla ja arvioimalla: “mitä minä saan tästä?”
- Vastapalveluksen odottaminen ylläpitää erillisyyden kokemusta — minä ja sinä, antaja ja saaja, voittaja ja häviäjä.
- Kun toiminta perustuu odotukseen, se on egon pyrkimys vahvistaa omaa olemassaoloaan tunnustuksen tai hyödyn kautta.
- Tässä kohtaa henkisesti kehittymätön yksilö alkaa usein rakastamaan egoaan liikaa, kuka johtaa, kuka määrää – houkutuksien edessä tasapaino ja oikeudenmukaisuus saattavat kärsiä.
- Vallan tunne muodossa tai toisessa on hyvin tärkeä kokemus oppia viisautta, mutta samaan aikaan sen luoma huumaava tunne saattaa käytännössä taannuttaa yksilöä henkisen kasvun pyrkimyksissä jos ego saa yliotteen. Tämä kuuluu kuitenkin olennaisena osana henkiseen kehitykseen, toistamalla virheitään, yksilö aikanaan inkarnaatioiden kierrossa oppii syyn ja seurauksen kautta viisauden.
Jos erillisyyden harha alkaa murtua ja ihminen toimii ykseyden kokemuksesta käsin, vaihdannan tarve katoaa – antaessaan hän myös saa, koska antaja ja saaja ovat yhtä.
3. Energiatasapainon laki
Syvemmällä metafyysisellä tasolla tämä ilmiö heijastaa universaalista energian tasapainon lakia.
- Kaikki energiat pyrkivät tasapainoon. Kun annamme energiaa (teko, sana, ajatus), universumi luonnostaan hakee harmonian palauttamista.
- Ihmismieli tulkitsee tämän usein väärin: odotamme vastapalvelusta konkreettisessa muodossa, vaikka todellisuudessa energinen vastine voi tulla muulla tavoin tai toisesta lähteestä ja tässä on aina viive, palautus onnistuu vasta siinä kohtaa, kun lähtenyt energiamuoto on täydentynyt karmanlain mukaisesti ottamalla kaiken lähteneen energian vaikutuksen huomioon siellä, mihin kaikkeen se kohdistuu – tämä on viiveen syy.
- Bumerangi palaa aina lähettäjälleen, ei välittömästi, mutta varmasti. Sen vuoksi on syytä olla varovainen mitä ajattelee tai tekee – syy-/ seuraussuhde on väistämätön.
- Tästä voimme päätellä, että todellinen pyyteettömyys yksilön toiminnassa kertoo hyvin korkeasta tietoisuuden tilasta – siinä luovutaan kontrollista ja annetaan energian virrata vapaasti universumin rytmissä sen alkuperäisen olemuksen mukaisesti.
Yhteenvetona:
Vastapalveluksen odottamisen perimmäinen syy on siis egon ja selviytymisvaiston yhteinen heijastus – halu varmistaa oma jatkuvuus, arvo ja turvallisuus maailmassamme, jonka koemme erilliseksi itsestämme.
Luodaan hypoteettinen ajatus siitä, että yhteiskuntamme luoma kilpailuasetelma taloudellisesta-, poliittisesta-, tai sosiaalisesta vallasta lopulta heikentäisi yksilön kykyä nähdä tai löytää syvempi totuus luontaisesta syklistä.
Näin ajatellen yhteiskuntamme luoma kilpailuasetelma olisikin yksi suurimmista esteistä yksilön kyvylle nähdä tai löytää syvempi totuus. Tämä johtuu siitä, että kilpailu ei ole vain taloudellinen rakenne, vaan myös mielentila, joka ylläpitää erillisyyttä, pelkoa ja vertailun jatkuvaa sykliä. Toimiiko yhteiskunta todellisuudessa siis sen yksilöitä vastaan? Puretaan tätä hieman syvemmälle:
Kilpailu vahvistaa egon hallintaa
Kilpailu on egolle luontainen pelikenttä: se tarvitsee jatkuvasti todisteita omasta paremmuudestaan tai selviytymisestään.
- Ego rakentaa identiteettinsä suhteessa toisiin — “olen menestyneempi”, “olen oikeassa”, “olen arvokkaampi”, ”olen parempi”.
- Tämä vertailu vie huomion pois olemisen todellisesta luonteesta, joka on ykseys ja yhteys kaikkeen olevaan – olemme ajautuneet kauas luonnon omasta syklistä. Tämä on kiistatta yksi keskeisin syy, miksi voimme huonosti yksilöinä ja yhteiskuntina.
- Ikään kuin ”kellomme” olisi aina väärässä ajassa, emme kykene toimimaan luontaisessa syklissä.
- Kun yksilö on jatkuvassa arvioinnin ja suorittamisen tilassa, hän menettää yhteyden hiljaisuuteen, jossa syvempi totuus voi ainoastaan ilmetä.
- Se mitä alitajuisesti etsimme, on sisällä, eikä itsemme ulkopuolellamme – sitä on etsitty maailman ääristä ja pyhistä paikoista, vaikka kaikki lopulta on aivan silmiemme edessä sydänkeskuksessamme ja sitä korkeammissa energiakeskuksissamme. (chakrat)
Taloudellinen kilpailu sitoo huomion ulkoiseen arvoon
Moderni talous perustuu kasvuun ja voiton tavoitteluun, mikä puolestaan ruokkii jatkuvaa puutteen tunnetta.
- Ihminen alkaa mitata arvoaan rahan, aseman tai omistuksen, eikä sisäisen yhteyden tai tarkoituksen kautta.
- Tämä johtaa eksistentiaaliseen tyhjyyteen, jota yritetään täyttää loputtomalla kulutuksella — mutta mikään määrä ulkoista mammonaa ei voi korvata sisäistä merkitystä.
- Tässä mielessä talousjärjestelmämme toimii kuin hengellinen hypnoosi, joka pitää ihmisen poissa tietoisuuden lähteestä.
- Tämä saattaa olla yksi suurimmista paradokseista etsittäessä pysyvää onnellisuutta – se mitä etsimme on sisällämme, eikä ulkopuolellamme, mistä sitä niin epätoivoisasti jatkuvasti etsimme.
Poliittinen kilpailu luo erillisyyden narratiivin
Poliittinen valta perustuu usein vastakkainasetteluun: “me vastaan he”.
- Tämä erillisyyden logiikka ylläpitää pelkoa ja tarvetta puolustaa omaa puoltaan.
- Todellisuudessa sekä “me” että “he” ovat samaa tietoisuutta, mutta yhteiskuntaamme rakennettu järjestelmä ei voi toimia, ellei tätä totuutta hämärretä. Vastakkainasettelu on järjestelmälle elinehto.
- Näin kollektiivinen mielemme pysyy dualismissa, jossa totuus ja harha sekoittuvat vallan hyödyksi.
- Näemme tämän joka puolella ja kaikkialla, vaikea kuvitella mitään olevaista, missä se ei olisi läsnä.
- Ihmiselämälle on rakenteiden kautta asetettu reunaehtoja – kilpailussa pärjänneet palkitaan. Kuitenkin aina on kysymys väliaikaisuudesta, syntyneet rakenteet ja vallalla palkitut korvataan aina uusilla, näin syntynyt kilpajuoksu ei käytännössä lopu koskaan – tätä taidetaan kutsua ”oravanpyöräksi”
- Jos ajattelet yhtälöä tarkemmin, alat ehkä ymmärtämään sen mielettömyyden – meillä on kuitenkin vaikeuksia päästä siitä ulos, sosiaalinen ja taloudellinen paine pakottaa jatkamaan, vaikka emme jaksaisi.
Sosiaalinen kilpailu vie ihmiset ”vertailun vankilaan”
Sosiaalinen media ja kulttuuriset normit vahvistavat tarvetta esittää täydellisyyttä ja menestystä.
- Tämä luo jatkuvan “ulkoisen peilin” harhan, jossa ihminen etsii hyväksyntää ulkopuoleltaan.
- Kun arvo määrittyy ulkoisten katseiden kautta, sisäinen kompassi hiljenee.
- Henkinen kasvu sen sijaan edellyttää itsehavainnointia ilman vertailua — tietoisuuden paluuta omaan ytimeen.
- Emme oikeastaan tunne omaa sisäistä itseämme, koska roolileikkiä leikitään egon kautta.
- Itsetutkiskelu on haastavaa ja vie paljon aikaa, vanha kansa ilmaisee asian ”katso peiliin”- tämä on itsetutkiskelun ensimmäinen vakava paikka, hyväksyä se, mitä peilistä näkyy.
- Mikään todellinen ja pysyvä kasvu ei voi toteutua ilman, että alat rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet- jokainen yksilö voi halutessaan kehittyä ominaisuuksiltaan ja nostaa tasoaan loputtomasti.
- Olet saanut itsellesi suurimman mahdollisen lahjan jo syntymäsi hetkellä – vapaan tahdon.
- On vain niin, että useimmat ihmiset eivät käytännössä edes ymmärrä mitä vapaa tahto merkitsee.
Seurauksena tietoisuuden kapeutuminen
Kilpailuorientoitunut yhteiskunta ohjaa huomion niukkuuteen ja selviytymiseen.
- Tällöin tietoisuus ei voi laajentua kohti universaalia ymmärrystä, koska se on jatkuvasti kiinnittynyt pelkoon menettää tai haluun saada lisää.
- Todellinen näkeminen, “syvempi totuus”, edellyttää mielen hiljentymistä ja irtautumista vertailusta.
- Vasta silloin yksilö voi alkaa havaita todellisuuden ilman ehtoja – sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin kilpailu sen värittää.
Voidaan siis sanoa, että kilpailuasetelmat eivät ainoastaan heikennä yksilön kykyä nähdä totuus — ne muodostavat verhon, joka pitää ihmisen jatkuvassa ulkoisen huomion kierrossa. Kaikki tämä ei todellakaan ole sattumaa, sanan siinä merkityksessä miten sen ymmärrämme.
Seuraavassa artikkelissa tutkimmekin yhteiskuntaamme syntyneen rakenteen juurisyitä…
