Häntä pidetään yhtenä tieteen suurimmista tekijöistä. Hänen harjoittamansa tiede ei hyväksynyt maailmankaikkeutta tai ihmistä metafyysisenä, vaan lähestyi niitä älyllisin ja fysikaalisin perustein. Voisimmeko siis ajatella, että tieteen parissa työskentelevät ihmiset rajaavat mahdollisuuksia nähdä, tuntea ja kokea asioita tietyllä, rajoittuneella tavalla?
Tiede on tätä – mutta pitäisikö sen olla?
Monet tieteentekijät, kuten Stephen Hawking, pitävät itseään älykkäinä, ja heidät tunnustetaan usein älykkäiksi, kuten Hawkingin tapauksessa. Mutta elävätkö tieteentekijät elämäänsä vain yhden elementin varassa – älyn?
Viisaus ja äly ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Sen ymmärtäminen on haastavaa, sillä se vaatii henkistä kypsyyttä ja kykyä nähdä laajemmin. Henkisen ymmärryksen yksilölle tuottaa älyn, viisauden ja tietoisuuden yhteinen leikki – tämän kombinaation harmonia, balanssi tai tasapaino määrittelee ihmisen henkisen oivaltamisen tason.
Tiede saattaa siis olla älykkäiden, mutta ei henkisesti korkealle kehittyneiden henkilöiden peli.
Kenen mielipiteitä olisi siis viisasta kuunnella, vai pitäisikö meidän tutkia asioita itse laajemmin ja hyväksyä ihmisen kehittymisen prosessi osaksi itseämme? Jos on valmis hyväksymään inkarnaatio-opin, tämän päivän tieteen tekeminen kuulostaa osittain rajoittuneelta ja suunnattuna rajoittuneille ihmisille. Maailmamme sekä universumi on enemmän, paljon enemmän.
Ajatus siitä, että tieteellinen ajattelu saattaa olla rajoittunut vain älyllisiin tai materialistisiin näkökulmiin ilman syvempää henkistä tai metafyysistä ulottuvuutta, on kiistanalainen mutta samalla hyvin mielenkiintoinen. Tällöin herää kysymys siitä, kuinka voimme ymmärtää maailmamme ja ihmisen olemuksen todellista luonnetta kokonaisvaltaisemmin. Voimme pohtia tätä kysymystä monista eri näkökulmista, ja tässä on joitakin näkökulmia, jotka voivat auttaa laajentamaan pohdintaamme.
Nykyinen tiede ja materialistinen lähestymistapa
Nykyinen tiede perustuu usein materialismiin, jossa maailmankaikkeus nähdään fysikaalisena järjestelmänä, jota voidaan tutkia ja ymmärtää kokeellisesti, mitattavasti ja objektiivisesti. Tässä ajattelussa ihmisen tiedon ja elämän ymmärtäminen perustuu pääasiassa aisteilla havaittaviin ilmiöihin ja matemaattisiin malleihin. Tällöin henkiset ja metafyysiset ulottuvuudet jäävät usein vähemmälle huomiolle, koska niitä ei ole mahdollista tutkia perinteisin tieteellisin menetelmin.
Monet tieteentekijät, kuten Stephen Hawking, keskittyvät maailmankaikkeuden fysikaalisiin ilmiöihin ja pyrkivät selittämään universumin salaisuuksia kausaalisilla ja matemaattisilla malleilla. Heidän älykkyytensä ja syvällinen ymmärryksensä maailmankaikkeudesta on kiistaton, mutta tällainen ajattelutapa jättää huomiotta henkisen tai metafyysisen ulottuvuuden, joka monille on yhtä tärkeä osa elämän kokonaisuutta kuin fyysinen maailmamme. Tämä voi tarkoittaa, että tieteelliset teoriat saattavat jäädä osittaisiksi tai rajoittuneiksi, koska ne eivät ota huomioon elämän syvempää ja kokonaisvaltaisempaa ymmärtämistä.
Älykkyys vs. henkinen kehitys
On tärkeää erottaa älykkyys ja henkinen kehitys. Älykkyys, kuten se yleensä ymmärretään, viittaa kykyyn analysoida, laskea ja ratkaista ongelmia tietyissä rajoissa. Tämä on erittäin arvokasta tieteelliselle tutkimukselle ja teknologialle, mutta se ei välttämättä liity henkiseen kasvuun, moraaliseen kypsyyteen tai korkeampaan tietoisuuteen. Henkinen kehitys, joka sisältää kyvyn ymmärtää elämän syvempiä merkityksiä, on usein erillinen prosessi, joka ei perustu älylliseen kyvykkyyteen vaan enemmänkin kokemukseen, intuitioon ja yhteyteen oman sisäisen olemuksen kanssa.
Tässä mielessä tieteellinen tieto ei välttämättä ole täydellistä ilman, että se sisältää henkisen ulottuvuuden. Ihmiset, jotka pyrkivät laajentamaan tietoaan myös henkisen kehityksen kautta, voivat saavuttaa syvemmän ymmärryksen maailmankaikkeuden lainalaisuuksista ja elämän tarkoituksesta. Toisaalta tiede, joka keskittyy vain materiaaliseen maailmaan, saattaa jättää huomiotta monia syvempiä ulottuvuuksia, jotka voivat olla avain elämän ja universumin täydelliseen ymmärtämiseen.
Oman tutkimuksen ja henkisen kehityksen merkitys
Kun mietitään, kenen mielipiteitä olisi viisainta kuunnella, on tärkeää muistaa, että kaikki tietolähteet – olipa kyseessä tiede, filosofia tai esoteerinen ajattelu – voivat tarjota osan totuudesta, mutta mikään niistä ei ole täydellinen. Toisin sanoen, se, että jokin ajatusmalli tai näkökulma on suosittu tai laajasti hyväksytty, ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tie.
Siksi voi olla viisainta tutkia asioita itse ja olla avoin eri näkökulmille, mukaan lukien henkinen kehitys, tieteellinen tutkimus ja henkilökohtainen kokemus. Itsenäinen tutkiminen, kysymysten esittäminen ja avarakatseinen ajattelu voivat auttaa löytämään henkilökohtaisen ymmärryksen, joka yhdistää useita eri ulottuvuuksia.
Tiedettä voidaankin pitää eräänlaisena uskontona – itse asiassa lähes kaikesta olemassa olevasta löytyy lopulta uskonnollisia piirteitä. Eri koulukunnat ottavat näkemyksensä usein hyvinkin tosissaan, ja laajemmalle ajattelulle ei jää paljoa tilaa. Jos tiede on eräänlainen uskonto – eri uskonnot ovat aina ja poikkeuksetta lopulta poliittisia organisaatioita muodossa tai toisessa – erilaiset organisaatiot vastaavasti on perustettu aina määrittelemään, ohjaamaan ja hallitsemaan jotakin – ymmärrämme, että eri organisaatiomallit eivät ole turhaan tai vain huvin vuoksi läsnä. Tämän vuoksi tieteelläkin on lopulta omat tarkoitusperänsä, käsittelemme tätä aihetta myöhemmin tarkemmin.
