Parisuhde ei epäonnistu ihmisten vuoksi – vaan dynamiikan
Rakastaa – ei rakasta – rakastaa… mitä voisimme löytää tästä asetelmasta?
Kun seuraa ulkopuolisena parisuhteita riittävän läheltä ja riittävän pitkään, alkaa näkemään toistuvan ilmiön. Ihmiset rakastuvat, sitoutuvat, rakentavat elämää yhdessä – ja jossain vaiheessa kaikki alkaa tuntua raskaammalta kuin pitäisi.
Silloin katse kääntyy helposti yksilöihin: kumpi tekee väärin, kumpi ei muutu, kumpi ei ymmärrä – alitajuisesti etsimme aina syyllistä vastapuolesta parisuhdeongelmiimme. (lue myös artikkeli ”thinking”)
Ammattiauttajat, terapeutit ja kokeneet tarkkailijat näkevät usein jotakin muuta. He näkevät, ettei kyse ole ihmisistä yksilöinä, vaan kahdesta dynamiikasta, jotka kykenevät löytämään balanssin – tai vaihtoehtoisesti ajautuvat törmäyskurssille.
Tämän artikkelin näkökulma ei etsi syyllisiä. Se etsii selitystä.
Kaksi tiedostamatonta dynamiikkaa, jotka ohjaavat käytännössä kaikkea mahdollista
Parisuhteen taustalla vaikuttaa aina kaksi samanaikaista prosessia.
Ensimmäinen on termodynaaminen dynamiikka. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun kaksi ihmistä perustaa liiton, he muodostavat yhteisen järjestelmän energiatasolla. Jokaisella on oma sisäinen energia laatunsa, sekä tapansa reagoida, käsitellä stressiä, epävarmuutta ja muutosta, kaikki tämä on hyvin yksilöllistä. Kun nämä energiat kohtaavat toisensa asteittain pitkäaikaisen yhdessäolon muodossa, termodynaaminen järjestelmä alkaa automaattisesti hakea tasapainoa kahden yksilön välille. Tämä on universaalilaki, joka ei ole sidottu kummankaan osapuolen tietoiseen mieleen tai valintaan.
Tätä ei siis päätetä tietoisella mielellä, eikä sitä voi myöskään estää. Se tapahtuu.
Jos yksilöiden henkisen kehityksen lähtötaso on suunnilleen sama, sopeutumiselle löytyy usein luonnollisesti riittävän hyvä vaste. Suhde kehittyy alusta alkaen vakaaseen suuntaan, tai ainakin suhteelle on hyvät edellytykset. Jos tasoero on suuri, termodynaaminen järjestelmä alkaa hakemaan tasapainoa vaikeamman kautta: kitkan, kriisien tai uupumisen avulla.
Toinen prosessiin liittyvä elementti on järkidynamiikka. Se on ihmisen kyky – tai kyvyttömyys säädellä itsensä toimintaa suhteessa toiseen henkilöön. Järkidynamiikka näkyy siinä, miten ihminen tulkitsee toisen toimintaa, miten hän reagoi epätasapainoon ja kykeneekö hän parisuhteen vaatimalla tavalla kehittämään tai hillitsemään itseään oikeaan suuntaan, tasapainottaakseen tilannetta.
Tämä on oppimistilanne – tilannetta ei lopulta säätelekään jommankumman yksilön vallitseva / tai hallitseva luonteenpiirre kuten äkkiä voisimme ajatella – vaste onnistumiselle on syvemmällä rakenteessamme.
Nämä kaksi dynamiikkaa toimivat aina yhdessä. Toista ei voi korvata toisella.
Miksi pelkkä rakastuminen hyvään ja toimivaan parisuhteeseen ei riitä
Ihmiset ihastuvat ja rakastuvat monista syistä. Vetovoima voi syntyä kemiasta, yhteisistä kokemuksista, tuttuudesta tai jopa vastakohdista. Nämä syyt ovat inhimillisiä – mutta usein myös hyvin pinnallisia toimivuuden näkökulmasta.
Rakastuminen kertoo, että yhteys on mahdollinen. Se ei vielä kerro, onko yhteinen järjestelmä kestävä.
Monet liitot syntyvät nopeasti, ilman että dynamiikkaa ehditään toden teolla testata. Arki, stressi ja elämän paineet paljastavat tasoerot vasta myöhemmin. Silloin järkidynamiikka aktivoituu: selitykset, puolustautuminen ja pettymys alkavat ottaa tilaa. Kyky toimia hallitusti jää tunnereaktioiden alle, alttius tehdä nopeita ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kasvaa, joskus jopa pelkkien mielikuvien perusteella.
Mustasukkaisuus on hyvä esimerkki tästä, se ei ole vain tunne, se on järkidynamiikan vääristymä, jossa järki valjastetaan palvelemaan pelkoa ja juuri siksi se on niin surullista. Usein, kuten tiedämme siitä ei seuraa mitään hyvää tai rakentavaa.
Tässä vaiheessa moni kuvittelee, että suhde epäonnistui. Todellisuudessa dynamiikanvaste toimi juuri niin kuin järjestelmät toimivat, oli dynamiikka hallinnassa tai ei.
Miksi aika on viisauden liittolainen
Jos tätä katsoo ulkopuolelta, yksi asia nousee yli muiden: aika paljastaa dynamiikan toimivuuden aina.
Riittävän pitkä tutustuminen ei ole varovaisuutta – se on järjestelmän lukemista. Aika näyttää:
- miten toinen reagoi epätasapainoon
- miten hän säätelee itseään, ei vain toista
- kykeneekö suhde kasvamaan ilman jatkuvaa pakottamista
Hyvä parisuhde ei synny kiireestä. Se syntyy siitä, että molemmat dynamiikat pääsevät esiin ennen lopullisia päätöksiä.
Kasvu ja itsesäätely – molempia tarvitaan
On tärkeää ymmärtää yksi asia oikein: pelkkä yhteensopiva lähtötaso yksistään ei riitä, eikä myöskään pelkkä itsensä kehittämisen motivaatio tultaessa takamatkalta suhteeseen, yrityksissä tehdä yhtälöstä toimivaa.
Termodynamiikka kertoo, mistä kasvun on realistista lähteä liikkeelle. terve ja toimiva järkidynamiikka kertoo, miten ihminen oppii toimimaan oikein omassa henkisessä kasvussaan.
Jos lähtötaso on liian kaukana, itsensä kehittäminen muuttuu jatkuvaksi kuromiseksi. Jos itsesäätely puuttuu tai ei ole kehittynyt vielä riittävästi, hyväkin lähtötaso ajautuu kaaokseen.
Siksi molemmat ovat välttämättömiä.
Lopuksi – ehkä tärkein oivallus
Kun tätä tarkastelee rauhallisesti ja ulkopuolelta, yksi asia selkenee: hyvä parisuhde ei ole tunneasia, eikä se ole moraalikysymys.
Se on dynamiikan yhteensopivuus, jota voi oppia lukemaan – jos uskaltaa katsoa riittävän kaukaa ja riittävän rehellisesti ajan kanssa.
Kun ihminen ymmärtää tämän, hän ei syytä itseään eikä puolisoaan. Hän alkaa kysyä parempia kysymyksiä ja juuri siinä kohtaa avautuu todellinen mahdollisuus: parantaa suhdetta – tai jatkaa matkaa ilman katkeruutta.
Se ei vähennä rakkautta. Se tekee siitä vapaampaa, kestävämpää ja todenmukaisempaa. Jalostunein rakkauden muoto on sallia toiselle osapuolelle täydellinen vapaus valita – se osoittaa kahden dynamiikan liiton onnistumisen ja täydellisen balanssin niiden välillä.
