Käsitteet, jotka muokkaavat maailmaa
Tämä artikkeli tarkastelee eri filosofisia ja ideologisia käsitteitä, kuten relativismia, sosiaalidarwinismia, dualismia, ideologiaa, kapitalismia ja uskontoa, niiden roolia poliittisessa vallassa ja kuinka ne voivat eskaloitua maailmanlaajuiseksi skismaksi.
Skisma tulee kreikan kielen sanasta σχίσμα (skhisma), joka tulee sanasta σχιζω (skhizo = jakaantua). Skisma tarkoittaa erimielisyyttä tai jakoa yleensä jossakin organisaatiossa. Skismaattinen henkilö on sellainen, joka edistää skismaa tai on jakaantuneen ryhmän jäsen.
Pohdimme, miten nämä käsitteet eivät ole vain teoreettisia tai filosofisia kysymyksiä, vaan että ne toimivat usein vallankäytön välineinä, jotka muokkaavat yhteiskuntia, määrittävät kulttuureita ja voivat johtaa syvään epäjärjestykseen, koska yhteiskunnan jäsenet eivät kykene hahmottamaan kokonaisuutta, vaan näkevät vain oman rajoittuneen osuutensa kokonaisuudesta. Tämä rajoittuneisuus estää yksilön henkisen kehityksen.
Relativismi: Arvojen ja totuuden suhteellisuus
Relativismi on ajattelutapa, joka väittää, että kaikki arvot, moraali ja totuus ovat suhteellisia eikä niitä voida soveltaa universaalisti kaikissa kulttuureissa ja konteksteissa. Tämä ajattelutapa on antanut välineitä puolustaa erilaisten kulttuurien ja elämänmuotojen moninaisuutta, mutta samalla se voi myös toimia perustana eriarvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kyseenalaistamiselle.
Jos kaikki arvot ja totuudet ovat suhteellisia, mikään ei ole täysin oikeaa tai väärää, vaan kaikki on sidottu yksilön tai kulttuurin kontekstiin. Tässä kontekstissa kielletään jyrkästi mahdollisuus siitä, että kaikkea ohjaisia universaali laki, kuten esimerkiksi karman laki.
Karma on luonnollinen henkinen laki tai periaate, joka määrittää kaiken vuorovaikutuksemme. Buddhalaisuudessa karman laki tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että tietoisilla teoilla on seurauksensa. Karma on edellisten olosuhteiden ja mielentilojen seurausta. Oleellista karman kannalta on siis mielentila, jossa toimitaan.
Relativismi voi siis olla vallankäytölle hyvinkin hyödyllinen väline, koska se voi estää laajemman universaalin oikeudenmukaisuuden tavoittelun ja puolustaa vallitsevia yhteiskunnallisia rakenteita. Esimerkiksi kulttuurinen relativismi voi oikeuttaa epäoikeudenmukaiset käytännöt, kuten rotuerottelun, uskonnollisen syrjinnän tai luokkahierarkiat, koska ne voidaan nähdä osana kulttuurisia perinteitä, joita ei voida tuomita ulkopuolelta.
Sosiaalidarwinismi: Luonnonvalinta ja yhteiskunnan hierarkiat
Sosiaalidarwinismi puolestaan tuo Darwinin evoluutioteorian periaatteet yhteiskuntaan. Ajatus ”vahvimman oikeudesta” — että yhteiskunnassa, kuten luonnossa, vahvimmat ja sopeutuvimmat selviävät ja menestyvät, kun taas heikommat jäävät syrjään. Tämä ajattelu on ollut keskeinen osa ideologista perustaa, joka oikeuttaa eriarvoisuuden ja kilpailun. Sosiaalidarwinismi voi vahvistaa ja legitimoida valtarakenteita, joissa ”vahvemmat” hallitsevat ja heikommat jäävät alakynteen.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että sosiaaliseen darwinismiin pohjautuva ajattelu oikeuttaisi taloudellisen ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon: ne, jotka ovat vahvoja, ansaitsevat hallita, ja ne, jotka ovat heikkoja, jäävät muiden jalkoihin. Tämä voi puolustaa esimerkiksi luokkayhteiskuntia, joissa varakkaat ja valtaa pitävät voivat käyttää hyväksikäyttöä ja eriarvoisuutta luonnollisina ja oikeutettuina. Sosiaalidarwinismi tukee siis vahvasti kilpailua ja taloudellista eriarvoisuutta.
Dualismi ja ideologiat: Yksinkertaistavat vastakkainasettelut
Dualismi puolestaan on ajatusmalli siitä, että todellisuus olisi jaettu kahteen vastakkaiseen voimaan, kuten hyvä vs. paha, valo vs. pimeys, tai ylhäällä vs. alhaalla, tämä on yksi peruslähtökohta myös monille ideologioille (kats. artikkeli ide-o-lo-gia). Se yksinkertaistaa monimutkaiset ilmiöt ja ihmiset vastakkainasetteluksi, jossa mutkat vedetään kylmästi suoraksi ja omat uskomukset, arvot ja edut nähdään ainoina oikeina, kun taas vastustajat ovat ”pahoja” tai ”väärässä”. Tämä mustavalkoinen ajattelu on levinnyt ideologioihin, poliittisiin liikkeisiin ja jopa uskontoihin, jotka luovat kategorioita ja jakavat yhteiskunnat kahtia.
Esimerkiksi poliittiset ideologiat voivat luoda vastakkainasetteluja kansakuntien välillä (kuten lännen ja idän vastakkainasettelu kylmän sodan aikana) tai sosiaalisia jakolinjoja (kuten työväenluokan ja porvariston välinen ristiriita). Dualismi voi myös oikeuttaa vallan keskittymisen ilman turhia pohdiskeluja, koska se asettaa ”meidän” ja ”heidän” väliin rajan, jossa oman ryhmän etu on tärkeämpi kuin toisten.
Kapitalismi: Taloudellisen vallan rakenne ja ideologia
Kapitalismi on taloudellinen järjestelmä, joka puolestaan perustuu markkinoiden vapauteen ja yksityiseen omistukseen – siis rahaan. Kuitenkin kapitalismi ei ole vain taloudellinen järjestelmä, vaan se on myös ideologia, jopa ”uskonto”, joka legitimoi ja ylläpitää vallitsevia taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita. Kapitalismissa kilpailu ja yksilön vapaus ovat keskeisiä arvoja, mutta samalla se voi johtaa suuriin taloudellisiin eriarvoisuuksiin, joissa valta ja varallisuus keskittyvät harvoille. Äärimmilleen jalostuneena löydät tämän konkretisoituneena esimerkkinä kahdesta maailman suurimmasta rahastosta, jotka omistavat käytännössä kaiken mitä maailmassa on olemassa: BlackRock & Vanguard
Kapitalistinen järjestelmä perustuu ajatukseen, että markkinat itse säätelevät taloutta ja luovat ”hyvää” yhteiskunnalle, mutta käytännössä se usein johtaa epätasa-arvoon ja eriarvoisuuteen, koska voittajat saavat osakseen lisää varallisuutta ja valtaa, kun taas heikommat jäävät ilman. Tällöin kapitalismi voi olla osaltaan vahvistamassa sosiaalidarvinistisia periaatteita, joissa taloudellinen kilpailu nähdään luonnollisena ja oikeutettuna, vaikka se johtaisi suureen eriarvoisuuteen ja köyhyyteen. Tätä periaatetta BlackRock ja Vanguard on kieltämättä käyttäneet erittäin tehokkaaasti hyväkseen vähintäänkin jo kymmeniä vuosia.
Uskonnon rooli poliittisessa vallassa
Uskonto on ollut historian saatossa keskeinen väline poliittisen vallan legitimoinnissa ja oikeuttamisessa. Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) oli saksalainen filosofi, joka edusti aikanaan tätä ajattelua ja sai ajatuksilleen myös kannatusta. Monet uskonnolliset perinteet opettavat, että tietyt valtarakenteet ovat jumalallisesti määrättyjä, ja että yhteiskunnalliset hierarkiat ovat osa jumalallista suunnitelmaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuninkaat tai poliittiset johtajat saavat oikeutuksensa uskonnollisista auktoriteeteista. Uskonto voi myös tarjota ihmisille merkityksellisiä selityksiä elämän epäoikeudenmukaisuudelle ja kärsimykselle, mikä voi estää kyseenalaistamasta vallitsevia yhteiskunnallisia rakenteita.
Jonkin ihmisen / henkilön julistaminen ”pyhäksi” tai Jumalan valitsemaksi kaikkine vajaavaisuuksineen ja puutteineen on vähän kyseenalaista. Palkitseminen tai erityisen korostuneen aseman myöntäminen yksilölle, ehkä lopulta kertoo kuitenkin enemmän uskollisuudesta järjestelmää kohtaan, kuin poikkeuksellisesta kyvykkyydestä hallita laajempaa kokonaisuutta oikeudenmukaisesti tai viisaudella.
Samalla uskonto voi myös toimia välineenä, jolla erilaiset poliittiset ideologiat tai taloudelliset järjestelmät saavat tukea kansalta. Uskonnolliset auktoriteetit voivat vedota jumalalliseen oikeuteen puolustaakseen esimerkiksi taloudellista eriarvoisuutta tai sortavaa politiikkaa, joka voi olla sidoksissa sosiaalidarwinismiin tai kapitalismiin. Kirkon tai uskonnollisten instituutioiden rinnakkaiselo on valtiollisten rakenteiden kanssa on ollut ja on edelleen varsin tavanomaista.
Maailman skisma: Hallitsematon epäjärjestys ja kyvyttömyys nähdä kokonaisuutta
Kaikki edellä mainitut käsitteet — relativismi, sosiaalidarwinismi, dualismi, ideologia, kapitalismi ja uskonto — voivat toimia poliittisen vallan välineinä, jotka vahvistavat vallitsevia rakenteita ja hierarkioita. Kuitenkin kun nämä rakenteet, ideologiat ja arvot eivät enää kohtaa toisiaan ja yhteiskunta jakautuu yhä syvemmin, syntyy maailma, jossa on vaikea nähdä kokonaisuutta. Kun eri ryhmät pitävät omia arvojaan ja totuuksiaan ainoina oikeina ja kaiken muun väärinä, on vain ajan kysymys, milloin yhteiskunnallinen jännite kasvaa hallitsemattomaksi. Näillä rakenteilla itseasiassa on aina enemmän tai vähemmän tuhoava vaikutus.
Maailman skisma ei ole vain abstrakti käsite, vaan se on seurauksena siitä, että kukaan ei enää kykene näkemään kokonaisuutta, vaan jokainen yksilö tai ryhmä on lukkiutunut omaan kapeaan näkökulmaansa. Tätä voi kutsua ”hallimattomaksi epäjärjestykseksi”, jossa valtioiden, yhteiskuntien ja kulttuurien väliset rajat kiristyvät ja yksilöt voivat jäädä syrjäytymään. Lopulta tämä voi johtaa maailmaan, jossa on jatkuvaa konfliktia, väkivaltaa ja epäjärjestystä, koska kukaan ei pysty näkemään yhteistä maata tai ymmärtämään toisen osapuolen näkökulmaa.
Johtopäätös
Relativismi, sosiaalidarwinismi, dualismi, ideologia, kapitalismi ja uskonto ovat kaikki käsitteitä, jotka ovat tiiviisti sidoksissa vallan käyttöön. Ne voivat olla välineitä, joiden avulla poliittiset ja taloudelliset auktoriteetit säilyttävät ja oikeuttavat valta-asemansa. Samalla nämä käsitteet voivat estää yhteiskunnallista ymmärrystä ja yhteistä etua, sillä kun ihmiset ja yhteiskunnat jakautuvat omiin kapeisiin maailmankatsomuksiinsa, kokonaisuutta ei enää nähdä. Maailman skisma on seurausta tästä syvästä jakautumisesta, jossa kukaan ei pysty näkemään toisten oikeutuksia tai ymmärtämään heidän näkökulmaansa. Tämä johtaa epäjärjestykseen, jossa maailmanlaajuinen rauha ja yhteisymmärrys tuntuvat yhä kaukaisemmilta.
Vapaus, totuus ja ymmärrys
Vapauden määrittelyssä totuuden ottaminen huomioon on välttämätöntä. Aidon vapauden löytämiselle totuuden tunteminen on perusehto. Siksi nämä rakenteet ovat viime kädessä todellinen uhka vapaudelle. Jos et näe totuutta, on vaikea tietää – ja siksi vaikea valita – mitä meille on parasta.
Jos totuutta ei ole, ei ole myöskään varmuutta.
Silloin ihminen elää näissä artikkelin kuvailemissa mielipiteiden maailmoissa, joiden perusteella on vaikea tehdä lujia ja merkityksellisiä päätöksiä! Luottamus kärsii sekä henkilö- että yhteisötasolla, jonka seuraukset voivat näkyä jopa hallitustyöskentelyssä saakka.
