Sanotaan: että kaksi maailman vaikeinta asiaa on: ”olla hiljaa ja odottaa.”
Miten nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa?
Zen-buddhalaisuus käytännössä rakentuu tämän varaan:
- istut
- et tee mitään
- et pakene
ja huomaat:
- mieli haluaa koko ajan:
- liikkua
- täyttää
- paeta
Zenin ydin: pysy paikallasi ja ole hiljaa — ja katso mitä tapahtuu.
Odottaminen: ajan ja kontrollin illuusio
Monet filosofit (esim. Søren Kierkegaard, Simone Weil) käsittelivät odottamista näin:
- odottaminen = tila, jota:
- et voi nopeuttaa
- et voi kontrolloida
Simone Weil totesi: ”huomio ja odotus ilman kohdetta on korkein keskittymisen muoto” – tämä on hyvin lähellä:
- hiljaisuutta
- avoimuutta
Taoismi: pakottamattomuus (wu wei)
Laozi näkisi tämän näin:
- ihminen kärsii, koska:
- hän ei osaa odottaa
- hän ei osaa olla hiljaa
Wu Wei = toimiminen ilman pakottamista
Se tarkoittaa käytännössä:
- kykyä:
- olla työntämättä asioita
- antaa niiden tapahtua
Jung: ”psyyke ei avaudu pakottamalla”.
Carl Jung huomasi saman:
- tiedostamaton ei avaudu käskemällä
- se vaatii:
- aikaa
- tilaa
- hiljaisuutta
siksi:
- odottaminen ei ole passiivisuutta
- vaan aktiivista vastaanottamista
Miksi nämä tuntuvat niin vaikeilta?
Koska ne rikkovat kolme perustarvetta:
- kontrolli (halu vaikuttaa aikaan)
- identiteetti (tarve tehdä jotain)
- pako (tarve täyttää tila)
Kun:
- odotat
- ja olet hiljaa
”Mikään näistä ei toimi”
Yllättävä käänne
Monissa traditioissa sanotaan:
Juuri nämä kaksi asiaa ovat myös portti:
- hiljaisuus → kuulet
- odottaminen → annat tilaa
ja vasta silloin:
- jotain uutta voi ilmestyä
Tätä yksinkertaista, mutta ilmeisen haastava aihetta on pohdittu laajasti historian aikana ja lähes aina historian muistiin jääneet ajattelijat ovat päätyneet samaan lopputulokseen.
Ihminen ei kamppaile siksi että asiat ovat vaikeita, vaan siksi että hän ei pysty olemaan tekemättä mitään niiden kanssa. Odottaminen ja hiljaisuus ovat vaikeita, koska ne pakottavat kohtaamaan sen, mitä muuten vältämme.
Mitä prosessissa oikeastaan tapahtuu?
Se ei ole vain “hiljaa olemista”, vaan asteittainen muutos:
Alku: ympäristön ”melu” kuuluu kovempaa:
- ajatuksia tulee jatkuvasti
- mieli hakee ärsykkeitä
- hiljaisuus tuntuu epämukavalta
Tässä vaiheessa useimmat lopettavat.
Keskivaihe: suhde ajatuksiin muuttuu:
- et enää seuraa jokaista ajatusta
- alat nähdä ne “liikkeenä”, et totuutena
- väliin alkaa syntymään tilaa nähdä
Tässä syntyy ensimmäinen todellinen vapaus.
Syvempi tila: hiljaisuus ei ole tyhjä
- ajatukset hidastuvat tai katoavat
- mieli ei enää pakota sisältöä
- hiljaisuus tuntuu “täydeltä”
Tämä tila avaa vasta puhtaan tajunnan virran:
- ei tarvetta ajatella
- ei tarvetta täyttää
Selkeys: “oma ääni” kirkastuu
- kun kohina poistuu
- jäljelle jää jotain olennaisempaa
Tätä monet kuvaavat:
- intuitioksi
- sisäiseksi tiedoksi
- “ääneksi” joka ei ole satunnainen ajatus
Miksi tämä toimii?
Teoreettisesti (psykologisesti):
- normaalisti mieli on:
- reaktiivinen
- täynnä opittuja kaavoja
Kun:
- ärsyke vähenee
- reaktiivisuus hiljenee
syntyy tila, jossa:
- tieto ei olekaan pelkkää ajattelua
- vaan suorempaa hahmottamista
Jungin näkökulmasta
Carl Jung olisi tunnistanut tämän hyvin:
- hän puhui tilanteesta, jossa:
- ego ei hallitse kaikkea
- tiedostamaton voi “puhua”
Mieli voidaan kouluttaa pois jatkuvasta reaktiosta — ja silloin jotain muuta tulee näkyväksi. Tämä on itse asiassa yksi syvimmistä väitteistä, mitä ihminen voi yrittää ymmärtää käsitteestä: ”korkeampi tietoisuus”.
Tiivistys
- hiljaisuus → poistaa kohinan
- kohinan poistuminen → paljastaa rakenteen
- rakenne → antaa suoran ymmärryksen
Filosofisesti voimme kysyä lopuksi: ” kuinka voit kuulla muita, jos et kuule ensin itseäsi”? Hiljaisuus voi tuntua epämukavalta, odottaminen tuntuu ikuisuudelle – kuitenkin, tämä kaikki on täysin välttämätöntä oppia, jotta voisit keskustella rauhassa itsesi (korkein minä) kanssa. Ympäristön jatkuva kohina pitää poistaa, vain siten voit keskittyä ja kuulla hiljaisuuden.
Oikotietä ei ole, jos tunnet epämukavuutta hiljaisuudessa tai pitkästyt odotuksessa, et ole vielä valmis kohtaamaan kaikkeutta korkeammilla tasoilla – tieto alkaa virtaamaan vasta sitten, kun hallitset ympäristöä eikä ympäristö sinua.
Useimmat eivät kestä hiljaisuutta, koska he eivät vielä tunne itseään siinä tilassa. Hiljaisuus ei ole vaikeaa – vaan se, mitä hiljaisuus paljastaa → keskeneräisyytemme, tilan, missä viihdymme huonosti.
