Henkilö nimeltään Martin Arthur Armstrong aloitti myyjäuransa 13-vuotiaana New Jerseyn kolikkoliikkeessä, ja vuosikymmeniä myöhemmin hän antoi talouteen liittyviä ohjeita valtioille ja suurille liikepankeille. Melkoinen urakehitys. Tämä on niin mielenkiintoinen tarina, joka pitää kuulla, sillä sen salaperäinen sisältö opettaa meille kaikille hämmästyttävän paljon jostakin aivan muusta – universumin luontaisesta syklistä tai rytmistä, joka on kaikkialla, mutta jota kukaan ei näe. Armstrong näki sen ja osasi hyödyntää sitä omassa elämässään.
Varsin varhaisessa iässä, jo 13-vuotiaana, Martin Armstrong pääsi työskentelemään vanhoja kolikoita myyvään kauppaan. Hän huomasi jotakin sellaista, mitä kukaan muu hänen ympärillään ei ollut vielä ymmärtänyt – markkinoilla on oma rytminsä, sykli. Jos sen oppii kuulemaan, maailma alkaa paljastaa salaisuuksiaan.
Tämä lapsuuden oivallus vei Armstrongin uralle, joka lopulta teki hänestä yhden aikakautemme ristiriitaisimmista taloushahmoista – miehen, jonka ennusteita kuuntelivat sekä valtiot että miljardien liikevaihtoa pyörittävät pankit. Ura ei kuitenkaan ollut pelkkää juhlaa, sillä hän joutui viettämään elämästään lähes 11 vuotta yhdysvaltalaisessa vankilassa, koska hän kieltäytyi luovuttamasta tuomioistuimelle ja viranomaisille “kaavaansa”, jonka avulla hän kykeni hämmästyttävällä tarkkuudella ennustamaan tulevia tapahtumia maailmassa.
Tässä artikkelissa sukellamme Armstrongiin ihmisenä, talousasiantuntijana ja valtiotason korruption ankarana kriitikkona – hänen viestinsä meille kaikille on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan.
Syklisyys on maailman peruslaki: kun valtio valehtelee kansalleen, sykli kääntyy aina laskuun. Tämä on universaalilaki – maailmankaikkeus korjaa tapahtumia kohti balanssia. Tätä ei kenenkään tarvitse uskoa; se toimii silti juuri niin kuin sen täytyy.
Lapsinero kolikkoliikkeessä
Armstrong syntyi 1949 ja kasvoi tavallisessa työläisperheessä, jossa ei puhuttu ekonometriasta eikä pääomamarkkinoista. Oivallus tuli sattumalta: hän huomasi, että harvinaisten kolikoiden markkinahinnat eivät käyttäytyneet sattumanvaraisesti, vaan aaltoilivat järjestelmällisesti. 15-vuotiaana hän teki itselleen jo pienen omaisuuden ostamalla harvinaisia kanadalaisia pennejä, joita hän myi eteenpäin juuri oikealla hetkellä – koska hän näki kuvion eli syklin ja hyödynsi sitä.
Hän oppi kaksi elinikäistä periaatetta:
• Markkinat eivät ole kaoottisia, vaan rytmisesti järjestyneitä.
• Jos haluaa tietää tulevaisuuden, on tutkittava pitkää historiaa, ei lyhyttä hetkeä.
Tämä ajattelutapa oli radikaali oivallus nuorelle miehelle, ja siitä lopulta tuli koko hänen uransa ydin.
Nousu: miljardipankkien ja valtioiden neuvonantajaksi
1980–1990-luvuilla Armstrongin ura räjähti valtavaan nousukiitoon. Hän löysi tavan mallintaa pääomavirtoja satojen vuosien datan perusteella ja tunnisti piirteen, joka toistuisi myöhemmin hänen jokaisessa analyysissaan. Markkinat ja valtiot noudattavat 8,6 vuoden syklejä.
Tämä 8,6 vuoden sykli – Economic Confidence Model (ECM) – rakennettiin 300 vuoden historian perusteella, ja se pohjautui matemaattisesti lukuun π eli pii (1000 × 3,141 = 3141 päivää ≈ 8,6 vuotta). Ideaa ei otettu ensin kovinkaan vakavasti laajemmassa mittakaavassa, kunnes se alkoi osua kohdalleen toistuvasti ja finanssimaailman kiinnostus heräsi toden teolla.
Armstrong:
• ennusti vuoden 1987 pörssiromahduksen
• varoitti Aasian velkakriisistä
• ennakoi Venäjän romahduksen jo ennen vuotta 1998
• auttoi pankkeja analysoimaan Japanin velkakuplaa
• konsultoi hallituksia, keskuspankkeja ja valtiovarainministeriöitä
Hänestä tuli talousmaailman sisäpiirien käyttämä työkalu, ja häntä alettiin kutsua nimellä “Trillion-dollar advisor”.
Yhtiö, jonka hän perusti – Princeton Economics – kasvoi maailmanlaajuiseksi analyysitaloksi, jolla oli toimipisteitä Tokiossa, Pariisissa, Sydneyssä ja Lontoossa. Koska Armstrong ei ollut perinteinen finanssivaikuttaja – hän ei valmistunut Harvardista, hän ei ollut pankkien mies, hän ei kuulunut sisäpiiriin – suurin osa tästä ihmeellisestä tarinasta pysyy vielä tänä päivänäkin pinnan alla.
Hän oli ulkopuolinen, ja ulkopuoliset nähdään talousmaailmassa joko oraakkeleina tai vihollisina. Voidaan olettaa, että tästä syystä hän joutui maksamaan kohtuullisen kovan hinnan henkilökohtaisella tasolla: tullessaan ulkokehältä sisäpiiriin hän ei lopulta halunnutkaan olla rahaeliitin orja – eikä tätä katsottu hyvällä.
Moraalinen ja eettinen puoli hänessä oli vahvempi. Hän ei myynyt “sieluaan” rahasta eikä vallasta. Päinvastoin: hänestä tuli ankara järjestelmän arvostelija, ja voidaan sanoa, että hänellä todellakin on perspektiiviä lausua mielipiteensä, koska hän on nähnyt kolikon molemmat puolet henkilökohtaisella tasolla. Siperia opettaa, kuten sanotaan.
Armstrongin maailmankuva
Hänen mielestään valtioiden ja virkamiesten valheet ovat järjestelmän krooninen sairaus kaikkialla maailmassa.
Jo 1990-luvulla Armstrong alkoi puhua asioista, jotka tänään kuulostavat itsestään selviltä:
• Valtiot eivät koskaan kerro todellista taloustilannettaan.
• Korruptio ja valehtelu ovat rakenteellisia, eivät yksilötason ongelmia.
• Virkamiesluokka kasvaa kasvamistaan, ajautuen lopulta ihmisiin, joilla on vähemmän osaamista ja yhä enemmän vallanhimoa.
• Mitä suurempi hallinto, sitä varmemmin se romahtaa.
Tämä ei ollut poliittinen kannanotto, vaan matemaattinen havainto.
Armstrongin mukaan:
“Kukaan ei voi voittaa historiaa. Jokainen valtio lopulta kaatuu, kun sen hallinto muuttuu itseään palvelevaksi koneistoksi.”
Tämä oli hänen suurin rikoksensa vallan silmissä. Ei pelkästään se, että hän osasi ennustaa, vaan se, että hän paljasti valtion rakenteellisen valheen:
• Talousluvut manipuloidaan.
• Budjetteja paisutetaan.
• Virkamiehet suojelevat omaa asemaansa kansalaisten kustannuksella.
• Imperiumit hajoavat sisältäpäin – aina.
Vankila
11 vuotta vankeudessa vain siksi, että hän ei luovuttanut formulaansa.
Vuonna 1999 Armstrong pidätettiin. Virallinen syy pidätykselle oli petos. Armstrong kiisti syytökset, mutta se ei ollut jutun ydin. Oikeus määräsi hänet luovuttamaan yhtiönsä varat sekä osan omaisuudestaan – näin hän itse on kertonut. Häneltä vaadittiin myös luomansa tietojärjestelmän lähdekoodia, jota hän ei suostunut antamaan, koska katsoi sen olevan hänen henkistä omaisuuttaan.
Kun hän ei totellut tuomioistuimen määräystä, hänet tuomittiin “civil contempt” – perusteella vankeuteen (määräyksen noudattamatta jättäminen, mistä seuraa vangitseminen). Hän istui tätä tuomiota yli seitsemän vuotta, joka on yksi pisimmistä jaksoista Yhdysvaltojen historiassa tällä periaatteella.
Lopulta hän kuitenkin painostuksen alla tunnusti yhden salaliittosyytteen, sai viisi vuotta lisää ja vapautui 11 vuoden jälkeen.
Tähän tarinaan liittyy syvempi, inhimillinen puoli:
Ihmisenä Armstrongista ei kuitenkaan tullut katkera. Hänestä tuli selkeämpi, analyyttisempi ja empaattisempi. Hän oppi näkemään maailman rakenteet läpi ilman vihaa.
Hän sanoi vankilasta päästyään: “En vihannut järjestelmää. Tiesin vain, että tämä on osa sykliä.”
Hänen ajattelussaan on jotakin samaa filosofista syvyyttä kuin Arthur Schopenhauerissa (1788–1860) – kärsimys opettaa. (lue artikkeli sivustolta)
Ironista kyllä: mies, jota syklit vainosivat, luotti niihin enemmän kuin koskaan.
Paluu: uusi nousu
Vapauduttuaan Armstrong rakensi uudelleen mallinsa – tällä kertaa internetin kautta. Hänen kotisivujensa osoite: armstrongeconomics.com
Hän kirjoittaa edelleen blogissaan analyyseja, joita lukevat:
• hedge-rahastot
• institutionaaliset sijoittajat
• professorit
• taloushistorioitsijat
• valtion virkamiehet
Hänen analyysinsä eivät ole optimistisia, mutta ne ovat selkeitä:
• Lännen velkajärjestelmä on syklinsä lopussa.
• USA on hegemoniansa laskuvaiheessa.
• Euroopan unioni on rakenteellisesti liian jäykkä.
• Virkamiesluokka kasvaa ylisuurena ja tehottomana.
• Geopoliittinen konflikti (Venäjä–Nato, Kiina–USA) on väistämätön osana 52-vuotista syklikaarta.
Armstrongin maailmankuva ei ole fatalistinen eli ennalta määrätty. Hän sanoo:
“Kaikki romahtaa, koska niin on aina ollut. Mutta jokaisen romahduksen jälkeen syntyy parempi järjestys.”
Juuri tässä hänen ajattelussaan näkyy kauneus ja selkeys: romahdus ei ole loppu – se on puhdistuminen.
Silmäilemällä viime aikojen uutisointia, voimme jo itse aistia hänen näkemystään Euroopan kohtalosta: täydellinen romahtaminen.
Armstrong ihmisenä
Armstrong on kaikkea muuta kuin talousrobotti. Hänen elämäntarinansa pohjalta muodostuu kuva miehestä, joka on:
• sitkeä
• tinkimätön
• erittäin intuitiivinen
• historiallisesti oppinut
• viranomaiskriittinen
• moraalisesti korkeatasoinen
Hän ei ole pyhimys – hän on inhimillinen ja hänellä on omat puutteensa. Mutta hän ei ole myöskään Wall Streetin huijari, jollaiseksi jotkut häntä nimittivät. Hän on itsenäinen ajattelija, joka näkee maailman siihen kätkeytyvien rakenteiden kautta.
Armstrongin ydinviesti maailmalle
Jos hänen kaikki kirjansa, bloginsa ja puheenvuoronsa tiivistettäisiin yhteen lauseeseen, se voisi olla tämä:
“Taloudelliset, poliittiset ja sivilisaatiolliset syklit eivät ole sattumaa – vaan ihmiskunnan moraalinen ja psykologinen rytmi.”
Tämä viesti ei kerro pelkästään taloudesta – se itse asiassa kertoo ihmisestä itsestään:
• kun järjestelmässä on rehellisiä, kyvykkäitä ja motivoituneita ihmisiä → syntyy nousu
• kun järjestelmä houkuttelee opportunisteja ja korruptio lisääntyy → syntyy lasku
• kun heikko moraali syrjäyttää korkean tason ihmiset → syntyy romahdus
• kun romahdus puhdistaa järjestelmän → syntyy uusi nousu
Armstrong ei kritisoi – hän toteaa. Ja tämä tekee hänen viestistään:
• muista riippumattoman
• poliittisesti sitoutumattoman
• henkisesti korkeatasoisen
• universaalisti sovellettavan
Tässä artikkelissa on siemen seuraavaa artikkelia varten
Armstrongin analyysit ovat matemaattisia, taloudellisia ja historiallisia, mutta vaikuttaa sille, että niiden ytimessä on jotakin vielä suurempaa.
Hänen löytämänsä sykli on itse asiassa universumin tapa korjata epätasapaino. Tämä on täydellinen lähtökohta seuraavalle artikkelille, joka menee Armstrongia syvemmälle:
• miksi syklisyys näkyy kaikessa?
• miksi organisaatiot rappeutuvat?
• miksi valtioihin imeytyy heikkolaatuista energiaa?
• miksi universumi palauttaa järjestyksen romahduksen kautta?
Se artikkeli ei ole enää taloushistoriaa – se on metafyysinen selitys koko olemassaolostamme.
