“Elämän mysteeri ei ole ongelma ratkaistavaksi – vaan todellisuus koettavaksi”
Lause sisältää ajatuksen siitä, ettei elämä ole pelkästään järjellä selvitettävä pulma tai yhtälö, jonka lopputulokseen pyrimme. Sen sijaan lause kehottaa näkemään elämän syvällisenä kokemuksena, joka avautuu meille hiljalleen, kun annamme sille tilaa ja suhtaudumme avoimesti sen ihmeellisyyteen.
Monissa tilanteissa keskitymme etsimään “ratkaisua” tai valmista selitystä. Lause muistuttaa, ettei elämän tarkoitus paljastu yhteen oikeaan “oivallukseen” päätymällä, vaan kokeilemalla, ihmettelemällä ja havainnoimalla kaikkia siihen liittyviä ulottuvuuksia, toisin sanoen kokemuksellisuus on tärkeämpää kuin lopullinen vastaus.
Elämän tarkoitusta on pohdittu varmasti niin kauan, kuin elämää tässä muodossa ylipään on ollut olemassa.
Sana “mysteeri” viittaa siihen, että elämässä on kerroksia, eri tasoisia syvyyksiä, joita emme kykene hallitsemaan tai täysin ja selittämään järjen avulla. Emme välttämättä koskaan löydä kaiken kattavaa vastausta, koska elämä ei ole matemaattinen kaava – se on täynnä yllätyksiä, tunteita ja uusia oivalluksia. Juuri siksi sitä kutsutaankin elämän mysteeriksi.
Suhtautuminen avoimella ja uteliaalla mielellä:
Lauseen kuvaus “todellisuus koettavaksi” nostaa esiin avoimen ja uteliaan asenteen maailmaa kohtaan. Kun lopetamme jatkuvan ratkaisujen etsimisen ja annamme itsemme kokea, saatamme löytää elämän merkityksen arjesta, läsnäolosta ja pienistä asioista. Lause korostaa olemisen taitoa – kun hyväksymme, että elämä on kokemuksellista, opimme nauttimaan siitä syvemmin. Läsnäolollamme elämämme tarjoamiin tapahtumiin ja mahdollisuuksiin voimme ken ties löytää uudenlaista iloa, syvyyttä ja arvostusta siitä, mitä meille tapahtuu juuri nyt. Todellisuus ei tarjoa meille ”hyvää ja pahaa” vaan erilaisia tunnetiloja, jokaisella tunteella ja aistimuksella on oma tehtävänsä sisäisessä rakenteessamme. Elämä on siis meille annettuja kokemuksien sarja.
Oikeastaan meidän tulisi iloita kaikesta kokemastamme samalla tavalla, oli se hyvää tai pahaa. Haastavaa! Artikkelissamme ”Arthur Schopenhauer” tutustuimme hänen näkemyksiinsä kärsimyksen syvällisemmästä merkityksestä ihmiselämässä – hän pohdiskeli tätä samaa teemaa 1788 – 1860.
Yhteenvetona lauseen viisaus on muistutus siitä, ettei elämä ole mekaaninen tehtävä, joka pitää suorittaa tai ratkaista. Se on lopulta matka, joka kannattaa kohdata kaikilla aisteilla, avoimella mielellä sekä sydämellä – sallien sen salaperäisyyden ja rikkauden paljastua omalla painollaan.
Pohditaan vallitsevaa käytäntöä
Tukevatko tämän päivän toimintamallit tämän kaltaista ajattelua, koska pääsääntöisesti joka paikassa meille ollaan tarjoamassa valmiiksi ajateltuja toimintamalleja, periaatteella: seuraa johtajaa ja ota lääkkeesi. Syötetäänkö meille lääkkeiden lisäksi juuri päinvastaista ajattelumallia, jossa ihmisen elämä olisi koettava ikään kuin laatikon sisällä, jossa rajat ja tila on määritelty jonkun toisen toimesta. Tilastojen mukaan 700 000 suomalaista syö psyykelääkkeitä, mukaan mahtuu kaikki yhteiskuntaluokat. Kuljettaako siis sokea sokeaa?
Jos seuraat millään tasolla aikaasi, tiedät, että nyky-yhteiskunnassamme on paljon valmiiksi muotoiltuja toimintamalleja, sääntöjä ja rakenteita, joiden tavoitteena on usein ohjata yksilöiden käyttäytymistä ja ajattelua. Se, missä määrin nämä mallit ovat “laatikoita” tai aidosti vapaita toimintakehyksiä, riippuu toki tilanteesta ja kontekstista, mutta selkeänä yleisilmiönä voidaan havaitta seuraavaa:
Yksilöllinen ajattelu ja kokemus saattavat jäädä toissijaiseksi, kun valmiita vastauksia ja toimintatapoja tarjotaan joka puolelta. On helpompaa seurata “parhaita käytäntöjä” tai “johtajia”, kuin pysähtyä pohtimaan itse syvällisesti, mitä todella tarvitsee tai haluaa kokea. Syntyy myös tunne siitä, että nuoret ihmiset ahdistuvat ja masentuvat heti kättelyssä, ensimmäisen elämän mukanaan tuoman ongelman edessä. Pohdinnan tai ratkaisukeskeisen ajattelun sijaan, hakeudutaan mielialalääkkeiden pariin. Ihmismieli siis turrutetaan ja kaikki on taas hyvin.
Organisaatiot ja yhteiskunnalliset rakenteet ohjaavat usein ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla, jotta heistä olisi “mahdollisimman paljon hyötyä” tai jotta he istuisivat sujuvasti olemassa oleviin malleihin (kouluissa, työelämässä, kuluttamisessa jne.) ”Laatikon” sisällä pysymistä tuetaan niin muodollisesti (säännöt, ohjeistukset) kuin myös epävirallisesti (trendit, sosiaalinen paine). Tämä voi johtaa siihen, että monikaan ei edes kyseenalaista, voisiko elämä olla toisenlaista tai voisiko asioita kokea eri tavalla.
On perusteltua pohtia näkemys siitä, tuottaako yhteiskuntamme liian paljon valmiita “reittejä” ja kehotuksia, joiden perimmäinen tarkoitus voi olla toiminnan tehostaminen ja yhteen muottiin asettaminen. Näin ollen yksilön vapaus kokea elämänsä “mysteerinä” saattaa jäädä taka-alalle tai vaatii voimakkaampaa oma-aloitteista ponnistelua.
Toisaalta – aina on myös ihmisiä, yhteisöjä ja liikkeitä, jotka kannustavat oman polun etsimiseen. Kannattaa muistaakin, ettei yhteiskunta ole täysin yhdenmukainen, vaan monet toimijat voivat yhtä lailla rohkaista kokeilemaan uusia, luovia ja henkilökohtaisesti merkittävämpiä tapoja toimia omassa elämässämme.
Käytännössä?
On hyvä olla tietoinen “laatikoista” ja valmiista malleista, mutta myös ymmärtää, että niitä voi tarvittaessa purkaa tai niistä voi astua ulos. Jos tavoitteenasi on syventyä siihen elämän mysteeriin, jota lause ilmaisee, voit työskennellä tietoisesti järjestelmien ja sinulle asetettujen mallien kyseenalaistamisen parissa. Tässä auttaa oman ajattelun kehittäminen, kysymysten esittäminen ja terve uteliaisuus muita polkuja kohtaan – miksi näin tehdään? Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että yksilöllä on yhä mahdollisuus valita ja tietoisesti suuntautua avoimeen, kokeilevaan suhtautumiseen, jos vain niin haluaa ja uskaltaa.
Oppiminen
Keskeisenä teemana ajattelun tasolla, voisimme suositella tutustumista oman mielen sekä alitajunnan rakenteisiin – itseasiassa ymmärtämällä tuo lause edes suunnilleen oikein, erilaiset kokemukset ovat siis ihmisenä elämisen tarkoitus – kokea erilaisia tunnetiloja ja mielen askartelua sisäisenä ratkaisuleikkinä eri tilanteisiin. Näin ollen ”tuttu ja turvallinen” elämä ilman riskinottoa ei oikeastaan anna kaikkea sitä mitä yksilö todellisuudessa voisi kokea. Uskallanko? Pelko epäonnistumisesta estää tämän, vaikkakin ”pelko” on vain oman mielemme tuote. Emme voi ennalta tietää mitä on nurkan takana, meidän vain täytyy uskaltaa ottaa se askel, joka vie kohti uutta kokemusta ja näin antaa lisää sisältöä elämäämme, ikuiseen pääomaamme sielumme muistissa.
Tämä ajattelumalli kiteytyy hyvin monen filosofin tai psykologin näkemyksissä ihmisen elämästä ja kasvusta. Voisi sanoa, että siinä yhdistyvät sekä sisäinen tutkimusmatka (mielen ja alitajunnan ymmärtäminen) että ulkoisten kokemusten (riskinotto, uusien haasteiden kohtaaminen) merkitys ihmisenä kasvamiselle.
Seuraavat näkökulmat voivat vielä syventää tätä ajattelua:
Mielen sisäisen rakenteen ja alitajunnan tutkiminen
Jo antiikin filosofiassa painotettiin itsetuntemuksen merkitystä (Sokratesta siteeraten: “tunne itsesi”). Psykologisessa mielessä mm. Carl Jung puhui “varjosta” ja alitajunnasta – siitä, että tutustumalla omaan tiedostamattomaan voimme vapauttaa energiavaroja, luovuutta ja itseluottamusta. Kun ymmärrämme paremmin pelkojamme, ne lakkaavat rajoittamasta meitä yhtä voimakkaasti.
Pelko ja epäonnistumisen välttely
Pelko on vahvasti sidoksissa ennakko-oletuksiin ja sisäisiin malleihin (uskomme, että jokin voi mennä pieleen). Todellisuudessa emme tiedä lopputulosta ennen kuin kokeilemme. Näin ollen pelko on usein mielessä askartelevaa “harjoittelua” tulevasta, joka ei ole vielä totta. Mitä tietoisemmaksi tulemme omista pelon aiheuttajista, sitä helpompi meidän on ottaa askelia, jotka avaavat uusia kokemuksia.
On tutkittu, että myyntimiehen epäonnistumisen prosentti on pitkässä aikajänteessä marginaalisen pieni (noin10%) mutta itse myyntitilanteessa, myyntimiehellä on pakko-onnistumisen paine saada kauppa aikaiseksi ja se näkyy ja tuntuu itse myyntitilanteessa molemmilla puolilla pöytää. Jos tiedostamme tuo10% epäonnistumisen riskin, onko se nyt niin vakavaa lopulta, vaikka asiakas kieltäytyisikin tarjouksesta jos 9/10 menee keskimäärin maaliin. Tunnelma ja myyntimiehen rennompi olemus saattaisi auttaa positiiviseen lopputulokseen pääsemisessä, joten etukäteen jännittäminen on turhaa. Mutta näin mielemme toimii, jollet kouluta sitä suhtautumaan asioihin oikealla tavalla, ilman pelkoa.
Elämän tarkoitus kokemusten kautta
Näkemys, jossa elämisen tarkoitus on kokea erilaisia tunnetiloja ja oppia niistä, on moniulotteinen: se ulottuu eksistentialismista (voimme valita oman polkumme ja luoda merkityksen) aina humanistiseen psykologiaan (ihmisen potentiaali kasvaa kokemusten kautta). Emme elä ainoastaan suorittaaksemme tehtäviä, vaan myös “tunteaksemme” ja “kokeaksemme” – nämä kokemukset rakentavat syvemmän merkityksen elämälle.
Uudet askeleet ja riskinotto
Niin sanotun “mukavuusalueen” ulkopuolelle meneminen on usein edellytys uusien oivallusten syntymiselle, uuden oppimiselle ja kasvulle. Ilman pientä riskinottoa elämä voi muuttua tasapaksuksi ja turvautua toistoon – eikä tarjoa sellaista “sisäistä seikkailua”, joka auttaa meitä laajentamaan omaa käsitystämme sekä itsestämme että maailmasta.
Ikuisen pääoman kerryttäminen
Filosofoinnissa puhutaan usein “sisäisestä aarteesta” tai “sielun muistista”, jokaisella (uhka)rohkealla liikkeellä ja koetulla hetkellä täydennämme omaa sisäistä “arkkuamme”. Nämä kokemukset muodostavat elämän varrelle kerääntyviä oivalluksia ja tunnekokemuksia, jotka tekevät elämästä rikkaamman ja auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja muita syvemmin.
Jos hallitsemme ajatteluamme ja pyrimme näkemään elämämme eheänä kokonaisuutena, jossa yhdistyvät rohkeus, avoin mieli ja itsetutkiskelu. Jokainen ihminen voi valita, antautuuko elämään “laatikoiden” ja pelkojen sanelemaa tietä vai pyrkiikö ottamaan luovasti riskejä, antamaan tilaa alitajunnan ideoille ja laajentamaan omaa kokemusmaailmaansa.
Yksi tapa nähdä elämän tarkoitus onkin juuri rikastaa omaa mieltä ja “sielun muistia” kokemuksilla, jotka johtavat uusiin, syvempiin merkityksiin.
Sanotaankin: ”että elämä ei koskaan vaadi sinulta enempää, kuin jaksat kantaa” – miksi siis huolestua tai pelätä tuntematonta, siellä voi todellisuudessa odottaa yllätys, joka antaa enemmän sisältöä elämäämme, kun koskaan uskalsimme edes toivoa.
