Onko ideologia Antikristus? Olemme irti todellisuudesta ja miten siihen pääsee takaisin kiinni?

Carl Jung sanoi antikristuksen olevan ide-o-lo-gia.

Jokainen päivä näyttää yhä selvemmältä, että hän oli oikeassa.

Ideologia on kanonisoitunut tapa nähdä todellisuus. Tietty joukko on lyönyt lukkoon vastauksensa ja soittaa siitä kavereilleen. 

Kanonisointi: ”Pyhäksi julistaminen eli kanonisointi tarkoittaa kirkon vahvistusta, kirkon jäsenten kokemukselle siitä, että tietty ihminen on pyhä.”

”Näin se on, näin me sen ajattelemme ja näin kaikki toiset ovat väärässä.”

Ideologiasta tulee meille turvallinen tila sekä pakopaikka maailman monimutkaisuudesta sekä yllätyksistä. Ideologiaan sisältyy toivo siitä, että jos / kun meidän ajatuksemme voittavat, me luomme maailmasta sellaisen, jossa pahaa ja ongelmia ei enää ole. Eli mitä lujemmin uskot oman joukkosi ajatuksiin, sitä varmemmin olet turvassa. Mitä lujemmin uskot, sitä paremmaksi maailma sinun ja meidän ansiostamme muuttuu. Elämästä tulee ideologiassa kuin leffa, jonka hyvä sankari saamme olla. 

Mielestäni Jungin tarkoittama syvin vaara ideologiassa on se, että se lopulta irrottaa ihmisen todellisuudesta. Kuinka niin käy? Ideologia upottaa ihmisen omien ajatustensa kaninkoloon.

”Ihmisellä, joka ajattelee koko ajan, ei ole muuta ajateltavaa kuin ajatuksensa, joten hän menettää kosketuksensa todellisuuteen ja elää illuusioiden maailmassa.” – Alan Watts

Alan Wilson Watts (6.1.1915 – 16.11.1973) oli filosofi, kirjailija, luennoija ja vertailevan uskontotieteen asiantuntija. Kymmenissä kirjoissaan ja lukuisissa artikkeleissaan hän tukitsi tieteellisen tiedon, psykologian ja maailman uskontojen avulla erinäisiä aiheita, kuten henkilökohtainen identiteetti, todellisuuden todellinen luonne, korkeampi tietoisuus ja onnellisuuden tavoittelu.

Ideologian ohjaama mieli ei ajattele edes omiaan, vaan yhä enemmän ideologiansa ajatuksia – hän on äärimmillään kuin ”riivattu.” Hän ei näe kuin oman oppimansa logiikan ja puolustaa sitä loppuun saakka.

Ideologia tuhoaa myös yhteiskunnan laajemmilla tahoilla. Sen salakavaluus onkin, että ideologian valtaama ihminen ei näe sitä itse, samoin eivät näe ihmisjoukot.

Sodat ovat moniulotteisia inhimillisen keskinäisen elämän epäonnistumisia, joissa ihmiset erehdytetään ideologioilla pommittamaan ja hakkaamaan toisiaan kappaleiksi.

Tieteellinen metodi on työkalu todellisuuden tutkimiseen, mutta ideologiana tiede nähdään nyt kuin joulupukkina tai Kalevalan sampona, yhä uusia tieteen saavutuksia tuottavana myyttisenä koneena, joka rakentaa tikapuita tieteen taivaaseen. 

Tappavin ideologia lännessä onkin nyt Trust The Science -pohjainen instituutioideologia. 

Usko mukavuutta ja turvaa tuovaan instituutioiden yhteiskuntaan. Tässä ideologiassa vastuu elämästä on siirretty asiantuntijoille. Ideologinen usko on niin luja, etteivät edes täysin selvät todisteet instituutioiden korruptiosta ja toimimattomuudesta sitä horjuta. Tämä ideologia sekoittaa terveydenhuollon, politiikan ja median etiikan – juuri sen, mihin olisi hyvä luottaa ja jota olisi hyvä valvoa. Mutta koska uskomme sen toimivan, käytännössä emme valvo sitä millään tasolla.

Ideologiselle mielelle mielettömyydellä ei ole mitään rajaa ja ne, joilla ymmärrys on, näkevät maailman tapahtumat ilman ideologian verhoa, näkevät joka puolella nyt sulaa hulluutta.

Ideologian riivaama taas näkee vain omien oikeiden ajatustensa rakentaman ideaalin, jonka puolesta on taisteltava. Kritiikin ideoitaan kohtaan hän näkee hyökkäyksenä, joka on torjuttava. Jopa silloinkin, jos kritiikin faktat olisivat totta. Faktoilla ei ole merkitystä, vain omalla ideologialla on.

Yhtenä esimerkkinä tästä ideologiasta voidaan pitää keskustelua, joka syntyy usein pandemioiden, kuten COVID-19:n, aikana. Tällöin tieteellinen konsensus ja asiantuntijoiden suositukset voivat olla ristiriidassa yleisön tai muiden poliittisten toimijoiden mielipiteiden kanssa, ja ”Trust The Science” -kannattajat voivat pitää tiedettä ja asiantuntijoita päätöksenteon ja yhteiskunnallisten valintojen keskiössä.

Kritiikkiä on kuitenkin noussut siitä, että tämä ajattelutapa saattaa liian usein ohittaa tieteellisen keskustelun ja erimielisyyksien merkityksen, jolloin mahdolliset virheet, tutkimusten rajallisuus tai epätäydellisyys voivat jäädä huomiotta. 

”Trust The Science” – ajattelu onkin saanut osakseen sekä tukea että kritiikkiä eri tahoilta, ja se herättää kysymyksiä tiedon, vallan ja demokratiaprosessien suhteista.

Miten ihmisen mieli saadaan riivattua tähän tilaan?

Ihminen vedetään ideologiseen kaninkoloon suurista tunteista repimällä.

Meidän on oltava armollisia ideologian kaninkoloihin pudonneille. Vahvakin mieli sortuu ideologisen hulluuden paineessa, varsinkin suurten instituutioiden propagandan avulla. Muistetaan Alan Wattsin sanat. Kun ajattelemme koko ajan, emme kykene tuntemaan muuta kuin omat ajatuksemme. Ajattelemme sanoin, symbolein ja ideoin, mutta todellisuus on pohjimmiltaan tunnetta. Todellisuutta ei voi paketoida kirjoihin tai symboleihin, kuitenkaan emme kykene viestimään todellisuudesta ilman symboleita. Syöttämällä symboleita ja ideoita, joihin on ladattu tunteita, ihmisen tunteista saadaan ote. Juuri näin toimii propaganda. Näin todellinen todellisuus katoaa ihmiseltä.

No, mitä se, todellinen todellisuus sitten on?

Entäpä jos omasta mielestäsi olisit perehtynyt merkittävässä määrin johonkin ja jossain vaiheessa huomaisitkin, että sinulla on tietoa, mutta sinut on johdateltu harhaan, omaksumasi tieto ei pidäkään paikkaansa, sinulle on syötetty väärää tietoa, jopa koko elämäsi ajan. Luulet tietäväsi, vannot tietäväsi, mutta jos lopulta et tietäisikään, luulen, että sinun olisi vaikea luopua käsityksistäsi, ainakaan se ei tulisi tapahtumaan kovin helposti.

Haluamme siis uskoa itse rakennettuun totuuteemme, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä absoluuttisen totuuden kanssa. Elämme harhaisessa ja pakkomielteisessä maailmassa, vailla käsitystä siitä, mikä itseasiassa on määräävä tekijä tapahtumien sarjassa mitä elämäksi kutsutaan.

Elämän merkitys on päästä mielen tyranniasta, maailman sielun palvelemiseen.

Kaikki on halpaa, niin kauan kuin selviät vain vaivannäöllä.