Mitä on viisaus, mitä on tietoisuus, mitä on rakkaus, mitä on viha tai katkeruus, tai mikä tahansa kuviteltavissa oleva pahe tai hyve?
Kaikki totuus peilautuu meille käyttäytymisemme kautta, ei sanoilla.
Voimme siis arvioida kaiken olemisen ja tekemisen todellista luonteen vain käyttäytymisemme kautta. Emme tarvitse muita selityksiä tai tekosyitä nähdäksemme totuuden. Ulkokullatulla, teatraalisella ja läpinäkyvällä esiintymisellä saatetaan joskus peitellä todellisia tarkoitusperiä, tyhjillä lupauksilla ja miellyttävillä sanoilla yritetään tehostaa uskottavuutta – poikkeuksetta totuus ja asioiden todellinen luonne tulee kuitenkin aina jossain vaiheessa esille – tämä on kosminen laki. Olemme oman käyttäytymisemme summa. ”Mitä kylvät, sitä niität.” Tämä on kaiken lähtökohta, kaikki muu on viisastelua sekä omaksi parhaaksi selittelyä.
Tällä yksinkertaisella ja tehokkaalla keinolla voimme mitata oman kehityksemme todellista tasoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tämä tarkoittaa sitä, kuinka käyttäydyt hetkellä, kun olet heikommillasi, kun kukaan ei ole katsomassa tai läsnä, olet omillasi ja ”piilossa” muilta katseilta tai kukaan ei ole ”kuulemassa” ajatuksiasi.
Aivan mahtavaa! Tämä on totuuden hetki, jota kaikki pelkäävät. Paljastumista.
Tässä maailmassa jokainen meistä on yksilöllisellä tavallaan sidottu omaan viitekehykseensä: mihin maahan olet syntynyt, millaiset vanhemmat sinulla on, missä kulttuurissa olet kasvanut, millaisille arvoille perheesi on rakentunut, moraalikäsityksesi, mikä on koulutuksesi taso ja sisältö, ikäsi, sukupuolesi, poliittinen suuntautumisesi, uskontosi, työ- ja sosiaalinen ympäristö jne.
Seuraavana kysynkin sinulta: ”Mikä totuus sitten on, mikä on oikea tai väärä?”
Onko totuus kaikille sama, vai riippuuko se yksilöllisestä viitekehyksestä?
Vai onko totuus kenties vielä jotakin muuta?
Jos ymmärrämme johdantotekstin oikein, saamme näihin kahteen kysymykseen äärettömän määrän erilaisia vastauksia. Dilemma on valmis, olemme haasteen edessä – kuka tai mikä sitten määrää, mikä totuus on – tai onko sitä ylipäätään olemassa ollenkaan?
Luulemme tai uskomme, että totuus on noiden asioiden summa, eli riippuu viitekehyksestä. Totuus siis riippuisi siitä, kuinka koemme jonkin asian yksilöllisellä tavallamme, milloin missäkin. Tästä saisimme lopputuloksen, että on monta totuutta. Tämä on kuitenkin suuri harha ja illuusio.
Totuus oikein ymmärrettynä on muuttumaton, absoluuttinen ja ikuinen. Se, kuinka sen ymmärrämme tai kuinka se on meille kerrottu, syötetty, koodattu tai ohjelmoitu tajuntaamme, onkin sitten jo aivan eri kysymys. Tässä kohtaa yhtälöön astuu mukaan käsitteellinen asia ihmisen henkisen kehityksen tasosta. Tosiasia on, että valmiuden nähdä, kuulla, aistia, haistaa, maistaa ja tuntea asioita erilaisessa elementissä on hyvinkin yksilöllinen. Juuri tämä yksilöiden tasovaihtelu luo elämäämme kaikki mahdolliset värisävyt. Tarkastelemme tätä asiaa vielä tarkemmin jatkossa.
Törmäämme hyvin usein eri asiayhteyksissä sanaan ”virallinen totuus”, tuo sanapari saa minut hymyilemään. Vastapainoksi tälle sanaparille yritän kertoa sinulle ”absoluuttisesta totuudesta.”
Absoluuttisessa totuudessa ei koskaan ole kenellekään suunnattua hyötynäkökulmaa mukana, vastoin kuin virallisessa totuudessa – tämä on ratkaiseva ero, tästä voit tunnistaa kenen asialla tiedonvälittäjät todellisuudessa ovat.
Tulet huomaamaan, että tämä hyötynäkökulma esiintyy hyvin usein eri yhteyksissä – tätä kutsutaan myös sanalla intressi. Jollakin jossakin on aina intressi saada sinut ajattelemaan tietyllä tavalla, joku jossakin haluaa hyötyä tavalla tai toisella päätöksistäsi ja ajatuksistasi. Pohdittaessa suurempia tai pienempiä kokonaisuuksia, on hyvä tiedostaa, että valtiolla on tietenkin eri intressit kuin yksilöllä – korporaatioilla tai monikansallisilla toimijoilla on eri intressit kuin yksilöillä – jaottelu on loputon, kaikilla on omat intressinsä.
Suosittelen tutkimaan totuutta, vain siten voit saada tietoosi kaiken sen, mitä todellakin tarvitset elämääsi, itse asiassa se on täysin välttämätöntä sinulle, ymmärtäessäsi riittävässä määrin kokonaisuutta, sinulle aukeaa edes pieni mahdollisuus tehdä oikeita valintoja omaa elämääsi varten.
En yritä johdatella sinua suuntaan tai toiseen, tulen kertomaan sinulle valtavan määrän erilaisia kokonaisuuteen vaikuttavia asioita tällä blogilla, sinun itsesi tehtäväksi jää muodostaa niistä sitten oman näköisesi käsitys. Reilua, eikö totta.
Jos kysyn sinulta: ”Osaatko puhua englantia?”
Vastaat: ”En osaa – koska en koskaan ole lukenut tai opiskellut sitä.”
Näin toimii looginen ja johdonmukainen ajattelu. Emme tiedä asioita, koska emme ole perehtyneet tai tutustuneet niihin. Meidän pitäisi siis ensin tutustua asioihin perinpohjaisesti, opiskella asioita, jotta ylipäätään saisimme valmiuksia ymmärtää, kommentoida ja luoda myöhemmin mielipiteitä niistä.
Jos olet vain yhden tietolähteen varassa, sinulla on ongelma. Todellisuudessa ihminen on surkean laiska tutkimaan asioita, on helpompaa mennä mielipiteissään eteenpäin tunteiden tasolla, tutkimisessa sekä opiskelussa on liikaa työtä ja vaivaa. Tämä on ensimmäinen todellinen puute, miksi emme voi erottaa valhetta totuudesta, ainakaan välittömästi sen kuultuamme. Olemme usein laiskoja ja välinpitämättömiä.
”Et kuitenkaan voi olla asiantuntija niissä tuloksissa, joita sinulla ei ole.”
Asia voidaan ilmaista myös toisin – sinun tulisi ottaa vastuu itsestäsi, kasvaa aikuiseksi, eikä leikkiä lasta aikuisen kehossa. Vastuun ottaminen omasta elämästään tarkoittaa oppimista ja päätöksien tekemistä itsenäisesti. On helpompaa alisuorittaa kuin ylisuoriutua. Alisuorittaminen generoi jatkuvia ongelmia, koska emme kehity taidoissamme. Ylisuoriutuminen palkitsee aina, tätä vapaaehtoista haasteen vastaanottamista kutsutaan kehitykseksi.
Sanat ovat paitsi ihmiskunnan väkevin päihde, ne ovat myös samalla sivilisaation rakennusaine. Suurisieluisuus: rehellisyys, oma-aloitteisuus, vastuu – et syytä muita, näet oman osuutesi kaikissa kehityksissä, pystyt viemään asioita eteenpäin kohti seuraavaa tasoa ja pystyt parantamaan omia asioitasi ottamalla vastuuta niistä.
Vain sellainen henkilö pystyy ”raivaamaan” asioita, jolla on aloitekykyä toimia. Vastuunottaminen ei ole pelkästään reaktiivista käden pystyyn nostamista ”olen mukana”, vaan mukana pitää myös olla oma-aloitteisuus.
Pyri siis olemaan parempi versio itsestäsi, vaikka et siinä joka päivä onnistuisikaan. Meditaatio, rukoilu, itsehillintä – pyydä nöyrästi kaikkeudelta parempaa itseäsi. Oma pää tuottaa kuormittavia ja ihmiseltä itseltään ”valtaa” ottavia ajatuksia, joita ei pääse pakoon.
Paavali sanoi: ”Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi.”
Tämän ajatuksen ydin on se, että he, jotka hetkittäin ovat traagisesti liiaksi lakiuskovaisia, tai joille turhanpäiväiset säännöt syrjäyttävät itsenäisen ajattelun – heille, sana kuolettaa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että:
”Jos tällaiset materialliset normit ja tapa elää tässä modernissa maailmassa tavalla, että sinä maksimoit mielihyvää ja vältät sosiaalisten normien rikkomista, se on silloin ulkokultaista tyhjää merkityksetöntä elämää.”
Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi: ”Usko ilman tekoja on kuollut – teot ilman uskoa ajavat mielettömyyteen.” Teot ilman uskoa ovat tekoja ilman merkityksiä.
Vain sinä ja vain sinä voit päättää sinua itseäsi koskevista asioista.
Tämä vastuu kuuluu sinulle. On tilanteita, että henkilö ei itse osaa päättää mistään ja ymmärtämättään siirtää päätöksenteon pääsääntöisesti muille, hän ei siis elä omaa elämäänsä käytännössä lainkaan. On myös tilanteita, että henkilön ei sallita päättää itse asioistaan, vaan on täydellisesti ulkopuolisessa ohjauksessa, myöskään tässä tapauksessa, henkilö ei elä itse määriteltyä elämäänsä.
Auktoriteetilla on hyvin usein taipumus puuttua yksilön valintoihin ja pyrkimys rajoittaa valintojen mahdollisuutta minimiin.
Tämä on hyvin kiinnostava näkökulma, koska myös tutkimusten mukaan menemme pääsääntöisesti massojen mukana – pääosin seuraamme sitä, mitä muut ajattelevat asioista. On helpompaa mennä muiden mukana, ajattelematta itse asioita syvällisemmin – vaatii todella paljon voimia uida vastavirtaan esim. päämedioiden uutisvirran kanssa, mutta on helppoa uida myötävirtaan massojen mukana. Se tekee elämästä helpompaa – mutta onko elämän tarkoitus lopulta olla helppo tai jopa liian helppo? Kokemukset kasvattavat ja jalostavat yksilöä, kokemuksemme ovat ne keskeisimmät elementit, jotka jalostavat älykkyyden viisaudeksi. Onko siis elämän haasteet lopulta pahasta? Pitäisikö meidän vain uskaltaa enemmän, olla rohkeampia, uteliaita, sitä ei voi tietää muutoin kuin kokeilemalla.
On olemassa myös toinen elementti, ääriajattelu, se radikalisoi ja harvoin enää antaa valmiuksia muuttaa mielipiteitään, vaikka sille löytyisi hyvinkin järkeviä syitä. Poliittiset puolueet ja niihin liittyvät erilaiset järjestöt ovat hyvä arkinen esimerkki jäykästä tavasta luopua pakkomielteisyydestä valitun ideologian vuoksi, vaikka siinä ei taloudellisesti tai toiminnallisesti lopulta olisikaan mitään järkeä.
Vihreä siirtymä kelpaa mainiosti hyvänä esimerkkinä toiminnasta maalaisjärkeä vastaan.
